Vihoviimestä blogipäivitystä viedään tältä saralta. Kovasti oon harkinnut, et pitäiskö jatkaa täällä esim. duunista tai koulusta avautumista. Katotaan miten paljon toi Niemen muuttopaska harmittaa tänä kesänä. Tää on kuitenkin irrelevanttia joten painutaan asiaan.
Ihan ekaks joudun valitettavasti pahoittelemaan, että kuvat joita räpsin about. 500 on tuol mun kameran kortilla ja koska elelen pakkausvaihetta, en jaksa kaivella sitä enään esiin. Postailen mun Flickr.com -sivulle kirsikat päältä ja laitan sit kommentteihin vähän enemmän tietoo paikasta ja hetkestä.
Reissuhan alkoi taas parhaiden tähtien alla kun trafiikki 80km pätkällä Cuernavacasta lentokentälle oli totalmente täynnä ja bussimatka tällä välillä kesti sen kolme tuntia. Lopputulos: yks missattu lento, ei vaihtomahollisuutta eikä korvausta meksikolaiselta vakuutusyhtiöltä. Kiitos ja kuitti 100 egee sen siliän tien! Löysin kuitenkin onnekseni vaihtoehtosen lennon melko lähelle sitä kaupunkia johon olin alkuperäisesti suunnitellut lentäväni. Hinnaks ei tullu enempää kuin pikkasen alle huntti ja sain sen vain kaksi tuntia ennen lähtöä. Joten pääsin matkan päälle vielä samana päivänä!
Laskeuduttuani 4h delayn jälkeen Yucatanin maakuntaan uudestaan, oli edessä sellanen 14h bussimatka Cancunista aina Belize Cityyn. Ekaks ihanan mukavasti meksikolaisessa isossa ilmastoidussa nojatuolibussissa, ja sitten 6h Belizen vanhoissa "kanabusseissa" (= vanha amerikkalainen koulubussi). Päästyäni vihdoin Caye Calkerin pikkusaarelle josta Madonnakin laulaa "La Isla Bonita", olin vihdoin tyytyväinen; kaikki se härdelli ja verenpaineen nousu kannatti sittenkin.
Belizen saaret on just sitä mitä kaikki postikorttikuvat mainostaa! Karibianmeren turkoosi ja täysin kirkas vesi sekä alitajuntaan jyskyttyvä Reggae ja Rastafari-kulttuuri pitää yllä sitä mielikuvaa mikä sulla oli ennen saapumista. Miinusseikkoina ehdottomasti uusiin sfääreihin vedetyt hinnat, erityisesti turistirysäsillä paikoilla (ja ne saaret on). Kaikki ruokakaupat on kinkkien pyörittämiä joten sanavaltaa ei kovin paljoa oo, mut esim. mulle ne yritti kauppaa normi kaupan jätskii 3,50 eurolla, ja kun oot tottunut meksikolaiseen hintatasoon, toi kuulostaa jo absurdilta.
Kaiken kaikkiaan, Belize ei välttis oo jokaselle, ja sulla täytyy todella olla haluja mennä sinne. Muuten sanoisin et skippaa se ja nauti halvasta ja täysin korvaavasta laiffista joko jossain Väli-Amerikassa tai Meksikon Karibianmeren resorteilla.
Belizen jälkeen oli edessä Guatemala ja se hikikaappi joka odotti Floresin järvisaari-kaupungissa. Käytettiin Floresia tukikohtana Tikalin pyramideille käynnissä, ja tällä hetkellä, oon korviani myöten täynnä pyramidei. Ei kiitti enää niit jookos. Reissuuni oli Belizestä tarttunut yksi skotlantilainen reissufrendi ja jokases hostellissa jossa pyörähdin, oli aina uutta laiffii ja uusia bileitä. Se mikä reppureissaamisessa on todella oleellista, on hyvä tunnelma hostellissa. Ilman sitä sul tulee olee vaan melko tylsää. Tottakai voit mennä baareihin hölöttää paikallisten kanssa, mut on aina hauskempaa porukalla. Ainakin omasta mielestäni on.
Guatemala on todellakin näkemisen arvoinen, ja JOPA vielä halvempi kuin Meksiko. Turvallisuustilanne ei välttis oo yhtä hyvä, mut jälleen kerran, en tuntenu oloani mitenkään uhatuks missään. En edes paljon huonoa mainetta hautuvassa Guatemala Cityssä. Lonely Planetin mukaan Tikal ja Lago Atitlan on paikkoja joita ei ehdottomasti kannata missata Guatemalassa ja oon täysin samaa mieltä. Atitlanin järvellä oli vaan sinileväkukinnat täydessä vauhdissa joten uiminen oli jätettävä tällä kertaa väliin, mut toisin kuin Floresin hikilaatikossa, Atitlanilla uiminen ei oo täys välttämättömyys.
Atitlanilta matka jatku takasin kohti Meksikon rajaa. Vahoin kanabussei kuudesti kuuden tunnin reissulla järveltä rajalle, ja reissu oli mitä unohtumattomin. Täysis hikibusseis tropiikissa rinkan ja kameralaukun kanssa. Et mahdu istumaan penkeil kunnolla, ja aina joku vauva huutaa just sun niskan takana. Mut ei se mitään, kustannuksellisesti kyyti oli todellakin sen arvoinen koska shuttlepalvelu travel agencyiltä olis maksanu about 270 quetzalia (about 26 egee), ja kanabussit oli yhteensä sellasen neljä euroo. Meksikon puolelta oli mahdollista taas nappaa mukava, ilmastoitu, ajoissa oleva ja toimiva (ihana) meksikolainen bussi, San Cristobal de Las Casas:iin Chiapasin maakunnassa.
San Cristobal on Chiapasin yksi tunnetuimmista nähtävyyksistä joka kuitenkin vielä säilyy rentona reppureissauskohteena ja todella natiivina, eli siis asukkaista inkkareita on joku 98%. JA MAN! parasta vitun grillattua kanaa höysteillä en oo vielä mistään löytäny ennen. About 3 egee tost lautasesta saa mut harkitsemaan paluuta todella tarkkaan! Muuten kylä on snadi, inkkarimainen, viielä (jopa kylmä) mut todellakin hintansa väärti. Sieltä kannattaa käydä tsekkaa noit käsitöit, koska siellä suurin osa niistä duunataan.
Suuntasin San Cristobalista Puerto Escondidoon kaverin synttäreitä viettämään (+ se oli vähän kuin reunion meille vaihdossa olleille). Puertos tuli sit vedettyy pahimmat jurrit koko puolen vuoden aikana. Kolmen paukun jälkeen baarissa en muista yhtään mitään loppuillasta, mut mulle kerrottiin, et olin täysis tauluissa lyöny hynttyyt yhteen jonkun transun kanssa ja käyttäytynyt kuulemma täysin ilman mitään kontrollia. Synttäripäivänä mentiin samaan baariin, ja portsari ei meinannu päästää ineen koska olin ollut kuulemma agressiivinen yms. Siin oli vähän eriskummallinen olo kun mitään, EI siis mitään, muistikuvaa koko illasta. Saati siitä, et edes olin siel baarissa.
Par'aikaan viettelen viimesiä hetkiä Cuernavacassa ja oottelen vikoja bileitä alkavaks. Niin se 5kk hurahti, ettei oikein ees ymmärtäny. Suomi ja arkitouhut oottaa, mut Niemelle en kyl TODELLAKAAN haluis palata, mut ei oo vaihtoehtoi mulle tällä kertaa. Ellei joku haluis löytää mulle jotain muuta? Kaiken kaikkiaan on todella haikeeta lähtee (melko selvä juttu) ja oon todella surullinen jättäessäni niin paljon hyvää jengii niin Meksikosta kuin meidän kansainvälisestä ryhmästäkin. Jussi-Meksikoon-blogi sulkeutuu ja on aika suuntaa katseet tulevaisuuteen. Skole pois alta ja reissun päälle uusiks, se on varma! En keksi parempaa tekemistä laiffissa kuin matkustelu, tai ainakin tällä hetkellä se on parasta! Plus, nyt on aika sille kun vielä ei joka paikkaa kolota
Adíos México, hasta cuando vemos de nuevo! Te amo México, y especialmente gente aqui han estado super padres conmigo. Mil Gracias, cuidanse, y nos vemos mas rapido que pueden creer!
Kiitos kaikesta, rakkaudella:
Jussi
maanantai 23. toukokuuta 2011
torstai 5. toukokuuta 2011
Ison miehen bönttö.
Viimesii viedään ja laskuri on käynnissä. Täsmälleen 21 päivää tai kolme viikkoo paluuseen, ja pienesti haikeileva olo on tarttunut mieleen. Ennen sitä, on kuitenkin hetkeks pysähdyttävä ja kerrottava kuuntelevalle kansalle Semana Santa -viikon reissusta Yúcatanille.
Hollantilaisen kämppiksen seuraaks saapu vahvistuksia alankomaiden kuninkaallisesta pilvilinnasta. Palikat oli asetettu ja kolme uljasta soturia seiso dösäasemalla valmiina hyppäämään 24h kestävälle bussimatkalle Mexico citystä Cáncuniin.
Mitä 24h bussissa vois lyhyesti kertoa? Ensimmäiset 8h on ihan ok, koska oot unessa lähes koko tuon ajan. AINOA MIKÄ HÄMMÄSTYTTÄÄ on, että MIKSI dösän täytyy ottaa eka stoppi 01:35 yöllä - just kun oot saanu unen päästä kiinni. Hyvää yötä uudestaan, jos se vaan olis niin helppoo! Seuraavan neljän tunnin aikana luet Lonely Planetin kannesta kanteen ja alat sopeutua vierustoverisi kuorsaukseen. Se alkaa tuntua jopa rauhoittavalta. 12:sta tunnin kohdalla kaivat uudet unipillerit taskusta ja upotat ne Sennheiserin napit syvälle korviin siinä uskossa, että jo miljoona kertaa puhkikulutettu "uusi" kansio, mihin poltit musaa lähtiessä, jaksaa vielä kiinnostaa. Kuuden unihöyrysen ja samojen biisien kelailun jälkeen alat kattelee dupattuja sarjoja bussin telkkarista. Tämän päivän tarjontana on jenkkilän ylpeys tosi-tv saralta. En oo varma, et mikä sen nimi nyt taas oli, mut siinä ne esittää eri kuvakulmista rapujen pyydystämistä Alaskan rannikkovesillä. Olin päästä varpaisiin täydessä euforiassa sitä katsellessani! Ainoo kysymys mikä herää on, et miten kukaan valitsee elämäntyylikseen jääkaapissa ja täydessä eristyksissä asumisen jossain pienessä sukurutsasessa saarikylässä. Mut sit mieleen tulee, et "hetkinen! Mähän oon suomalainen" - matkailu avartaa! Vikat kaks tuntii hypit keskikäytävällä yhteen soittoon koska olet fyysisesti ja henkisesti täysin nollissa! Mikään muu ei pyöri niin paljon mielessä kuin kuuma suihku ja puhtaat lakanat. MUT SIT, oot jo perillä!
Cáncun
Mitä kertois länsirannikon rattokylästä johon +80 seniilit ukot ja 16 kesäset lissut jenkeistä saapuu laumoittain ottamaan maljaa ja nuolemaan sitä toistensa mahoilta täpötäysillä kaduilla. Tosiasiassa, en välittäny Cancunista ollenkaan. Se on aivan liian räikeesti vain turisteille ja heidän rahojen kalastelulle. Klubit on isoja ja hiki ja viina virtaa, mut en tiedä haluutko oikeesti ottaa osaa siihen. Ranta on aivan mitään sanomaton ja hinnat on jälleen kerran katossa.
Siitä syystä paukittiinkin melkoisen nopeesti ulos Cancunista sitä edustavalle Isla Mujeresin saarelle. Täydellinen vastakohta Cancunin rappiotunnelmalle. Löydettiin ittemme vuoden 2007 parhaan hostellitunnelman voittaneesta murjusta joka oli täysin diplominsa arvoinen. Lungia hippi/hipsteri hengailua, ovi suoraan rannalle ja omat riippumatot palmujen alla. Rennosti ottavaa jengii ja hyviä bileitä. Suosittelen lämpimästi! Kohokohtana minulle oli elämäni eka laitesukelluskokemus saaren edustalla oleville riutoille. Ekojen hetkien panikoinnin jälkeen, hiffasin hengitystyylin ja bongattiin mitä upeimpia merikilppareita ja pääsin jopa silittämään yhtä. Frendit vuokras sillä välin golf-auton ja päräytti rundin saaren ympäri pohjosesta-etelään.
Isla Mujeresilla parin lungin päivän hengailtua, oli aika jatkaa matkaa ja paukkia vain muutaman kymmenen kilsan päähän Playa del Carmenille. Oltiin kuultu paljon ristiriitasia kommentteja Playasta, mut oltiin melko vakuuttuneita, et paras bileskene löytyis täältä, ja eihän me väärässä oltu. Calle nr. 12 rantsun päädyssä on yks risteys jonka täyttää jokapuolilta aivokuoreen tykittävä neonvalokonsertti yhdistettynä kylkiluut repivään bassojumppaan. Lyhyesti sanoen, parhaat bileet mitä ollaan Meksikossa vielä koettu! Paikan lisäksi, ajankohta oli täydellinen (Semana Santa on meksikolaisten pääsiäisloma joka kestää viikon) joten paikallisia oli liikkeillä laumoittain, paljon enemmän kuin länkkäreitä. Jos olet etsimässä mestaa mist on iiseintä ikinä narraa 8-10:ejä, ei tarvii ettii enää. Paa mielees Playan partiskene ja pakkaa ne laukut täyteen spärdäreitä!
Kaikesta huolimatta Playa ei muuten oo mitenkään ihmeellinen mesta. Rannat ei oo todellakaan kauneimmat Meksikossa, korallit on enimmäkseen kuollu ja rannat on täynnä kierteleviä myyjiä (kylhän sä tiiät, niitä "FRESH DONUTS!! -tyyppejä"). MUTTA, playa kannattaa pitää tukikohtana mistä tehdä naapurustoon reissuja. Liikenneyhteydet on todella kätevät ja playalle on mukava palata viettämään hostellielämää ja paukkia vasta-hankittujen kavereiden kanssa jumppaamaan t-lattialle.
Aikamme Yucatanilla oli aivan liian lyhyt, ja muita paikkoja ei oikeestaan nähty Tulumin ja Akumalin lisäksi. Tulum on mistä kannattaa ettii niit parhaita rantoja. Ne on kuin elokuvista, lähes täydellisiä siis. Tulum itsessään ei oo mitään kovin erikoista ja enimmäkseen se on rakennettu palveleman aina kasvavaa turisteilua varten.
Akumal on kuuluisa kilppareistaan ja korallireservistään. Käytiin siellä yks päivä hengailemassa (jälleen hirveessä kanuunassa) ja todettiin, että 250 pesoo kilppareiden näkemisestä on vähän turhan paljon krapulaiselle mielelle. Jos oot kuitenkin kiinnostunut vastaavasta, suosittelen! Seuraavaks jotain kuvia matkalta, kovin paljon ei tullu vietettyy aikaa okulaarin takana mutta sitäkin enemmän se kuuluisa bönttö kourassa.
Hollantilaisen kämppiksen seuraaks saapu vahvistuksia alankomaiden kuninkaallisesta pilvilinnasta. Palikat oli asetettu ja kolme uljasta soturia seiso dösäasemalla valmiina hyppäämään 24h kestävälle bussimatkalle Mexico citystä Cáncuniin.
Mitä 24h bussissa vois lyhyesti kertoa? Ensimmäiset 8h on ihan ok, koska oot unessa lähes koko tuon ajan. AINOA MIKÄ HÄMMÄSTYTTÄÄ on, että MIKSI dösän täytyy ottaa eka stoppi 01:35 yöllä - just kun oot saanu unen päästä kiinni. Hyvää yötä uudestaan, jos se vaan olis niin helppoo! Seuraavan neljän tunnin aikana luet Lonely Planetin kannesta kanteen ja alat sopeutua vierustoverisi kuorsaukseen. Se alkaa tuntua jopa rauhoittavalta. 12:sta tunnin kohdalla kaivat uudet unipillerit taskusta ja upotat ne Sennheiserin napit syvälle korviin siinä uskossa, että jo miljoona kertaa puhkikulutettu "uusi" kansio, mihin poltit musaa lähtiessä, jaksaa vielä kiinnostaa. Kuuden unihöyrysen ja samojen biisien kelailun jälkeen alat kattelee dupattuja sarjoja bussin telkkarista. Tämän päivän tarjontana on jenkkilän ylpeys tosi-tv saralta. En oo varma, et mikä sen nimi nyt taas oli, mut siinä ne esittää eri kuvakulmista rapujen pyydystämistä Alaskan rannikkovesillä. Olin päästä varpaisiin täydessä euforiassa sitä katsellessani! Ainoo kysymys mikä herää on, et miten kukaan valitsee elämäntyylikseen jääkaapissa ja täydessä eristyksissä asumisen jossain pienessä sukurutsasessa saarikylässä. Mut sit mieleen tulee, et "hetkinen! Mähän oon suomalainen" - matkailu avartaa! Vikat kaks tuntii hypit keskikäytävällä yhteen soittoon koska olet fyysisesti ja henkisesti täysin nollissa! Mikään muu ei pyöri niin paljon mielessä kuin kuuma suihku ja puhtaat lakanat. MUT SIT, oot jo perillä!
Cáncun
Mitä kertois länsirannikon rattokylästä johon +80 seniilit ukot ja 16 kesäset lissut jenkeistä saapuu laumoittain ottamaan maljaa ja nuolemaan sitä toistensa mahoilta täpötäysillä kaduilla. Tosiasiassa, en välittäny Cancunista ollenkaan. Se on aivan liian räikeesti vain turisteille ja heidän rahojen kalastelulle. Klubit on isoja ja hiki ja viina virtaa, mut en tiedä haluutko oikeesti ottaa osaa siihen. Ranta on aivan mitään sanomaton ja hinnat on jälleen kerran katossa.
Siitä syystä paukittiinkin melkoisen nopeesti ulos Cancunista sitä edustavalle Isla Mujeresin saarelle. Täydellinen vastakohta Cancunin rappiotunnelmalle. Löydettiin ittemme vuoden 2007 parhaan hostellitunnelman voittaneesta murjusta joka oli täysin diplominsa arvoinen. Lungia hippi/hipsteri hengailua, ovi suoraan rannalle ja omat riippumatot palmujen alla. Rennosti ottavaa jengii ja hyviä bileitä. Suosittelen lämpimästi! Kohokohtana minulle oli elämäni eka laitesukelluskokemus saaren edustalla oleville riutoille. Ekojen hetkien panikoinnin jälkeen, hiffasin hengitystyylin ja bongattiin mitä upeimpia merikilppareita ja pääsin jopa silittämään yhtä. Frendit vuokras sillä välin golf-auton ja päräytti rundin saaren ympäri pohjosesta-etelään.
 |
| Rauhas |
Kaikesta huolimatta Playa ei muuten oo mitenkään ihmeellinen mesta. Rannat ei oo todellakaan kauneimmat Meksikossa, korallit on enimmäkseen kuollu ja rannat on täynnä kierteleviä myyjiä (kylhän sä tiiät, niitä "FRESH DONUTS!! -tyyppejä"). MUTTA, playa kannattaa pitää tukikohtana mistä tehdä naapurustoon reissuja. Liikenneyhteydet on todella kätevät ja playalle on mukava palata viettämään hostellielämää ja paukkia vasta-hankittujen kavereiden kanssa jumppaamaan t-lattialle.
Aikamme Yucatanilla oli aivan liian lyhyt, ja muita paikkoja ei oikeestaan nähty Tulumin ja Akumalin lisäksi. Tulum on mistä kannattaa ettii niit parhaita rantoja. Ne on kuin elokuvista, lähes täydellisiä siis. Tulum itsessään ei oo mitään kovin erikoista ja enimmäkseen se on rakennettu palveleman aina kasvavaa turisteilua varten.
Akumal on kuuluisa kilppareistaan ja korallireservistään. Käytiin siellä yks päivä hengailemassa (jälleen hirveessä kanuunassa) ja todettiin, että 250 pesoo kilppareiden näkemisestä on vähän turhan paljon krapulaiselle mielelle. Jos oot kuitenkin kiinnostunut vastaavasta, suosittelen! Seuraavaks jotain kuvia matkalta, kovin paljon ei tullu vietettyy aikaa okulaarin takana mutta sitäkin enemmän se kuuluisa bönttö kourassa.
 |
| Túlum |
 |
| Túlum |
 |
| Tulululuuluuuuluuluuuluuu tulululululum |
 |
| Isla Mujeres |
Yucatan on todellakin tsekkaamisen arvonen ja sinne on huomattavasti helpompi buukkaa reissuja. Jopa Fritidsresor järkkää pakettireissuja ja suoria lentoja H-V:lta vähemmän häsläystä arvostaville. Yucatan ei kuitenkaan ole "oikea" Meksiko monessakaan mielessä, ja joudut suunnistamaan paljon etelämmäksi tai lännemmäkis löytääksesi halvempaa ja "aidompaa" tunnelmaa.
Reissun vika sprintti alkaa lähestyy ja tää on mulle varmaan toiseksi vika päivitys täältä. Elämä Cuernavacassa alkaa olla lopuillaan ja en oo oikeestaan siitä ihan kauhean pahoillaan. On jo siisti päästä vaihtamaan maisemaa, erityisesti nyt kun meidät heitettiin omasta kämpästä pihalle huhtikuun lopuksi. Elän evakossa muiden vaihtareiden nurkissa toistaiseksi aina 7.5 asti kunnes lähen vikalle Belize-Guatemala-Chiapas-Oaxaca kierrokselle.
Laitan siitä vielä tunnelmapalautteet ja kiitän jo alustavasti mielenkiinnostanne reissujurinoitani kohtaan.
Saludos
Jussi
torstai 14. huhtikuuta 2011
No lo pasa nada!
Hola chicos!
Aattelin tällä kertaa ajatuksiani asioista mitkä pitkällä juoksulla on alkanut mietityttää meksikolaisessa sielunelämässä.
Aloitetaan paikallisella liikennekulttuurilla. Kaikki varmaan arvaa, ettei täällä liikennesäännöistä paljon välitetä, mut silti jaksaa aina hämmästyttää kuinka paljon jengi ajaa tääl täysis tauluis. Itsekkin olen ollut ainakin kahden taksin kyydissä joiden lattialla pyöri verekseltään tyhjennettyjä pulloja. Kuski aivan tauluis, ja tietenkin, talla pohjassa. Niinä hetkinä lausuu aina pienen hiljaisen toiveen yläkertaan.
Toinen tieliikennettä koskeva tekijä Meksikossa on hidastustöyssyjen ylenmalkainen määrä. Moottoritiet on ainoo poikkeus, mut muuten töyssyjä on vähintään 100m välein koko ajan. Ite tuli ajettuu Baja Californiassa, ja pimeessä niit töyssyi on helvetin vaikeet bongaa. Siinä tuut 140/h linssissä pikkukaupungin keskelle jota et ees heti tajuu ( koska motarit leikkaa kaikkien pikkukylien läpi ), ja BAM, iskarit melkein moottoritilaan. Koulun jenkkisyntynen proffa kerto, et töyssyjen takii hän on joutunut vaihtaa vaihdelaatikon 5 kertaa Meksikon aikanaan. Bussissa on tosin aina hemmetin hauskaa istuu takana koska se on kuin ois vuoristoradassa. Jokanen töyssy lennättää sut ainakin 20cm ilmaan. Siinä on muuten aivan mahdotonta keskittyy mihinkään muuhun kuin istuimella pysymiseen.
Toinen pitkään mietittäny asia, on monopolit, mitä tää maa on pullollaan.
Kaikki vähänkin merkittävät palvelusektorit on joko hallituksen tai yhden yksytyisfirman käsissä. Hyvä esimerkki on telekommunikaatiobisnes täällä. Telmex on Meksikon yksi ja ainoa puhelin- ja internet-verkon tarjoaja. Sen omistaa tällä hetkellä maailman rikkaimmaks äijäks rankattu Carlos Slim. Kundilla ei oo mitään aikomust päästää markkinoille minkäänlaista kilpailua sillä seurauksella, että jos vähän tuulee ja erityisesti jos vähän sataa, verkot kaatuu ja hyvin usein myös sähköt katkee.
Sähköt tosin liittyy sähköyhtiön palveluihin joita ei myöskään ole kuin yksi Meksikossa. CFE (Comisión Federal de Electricidad) on kovan kritiikin alla koska se laskuttaa paikallist jengii lottoomalla kuukausimaksut. Kukaan ei siis mittaa, et paljon sä käytät, ne vaan lähettää sulle laskun ja kattoo, et ootko tarpeeks hölmö maksamaan. Oon kuullu monta riemunkirjaavaa tarinaa sanaväännöistä paikallisten virkailijoiden kanssa. Yleensä ne kertoo sulle, että "joo me tullaan mittaamaan sun kulutus ens viikolla", ja sitten kun ne ei kolmen kuukauden jälkeenkään oo tullu, jengi yhdistää talojensa päälinjat katulamppujen verkkovirtaan. Sähkön varastaminen täällä on yksi yleisimmist jutuist, ja se kannattaa! Sama opettaja jonka piti vaihtaa vaihdelaatikko viis kertaa kerto, et hänen yks tuttavansa ei oo maksanu ravintolansa sähkölaskua sen perustamisen jälkeen. Rafla on nyt ollu pysyssä 15 vuotta, ja edelleenkään ei oo sähköyhtiön kaverit toimittanu hänelle sähkömittaria. Firma yrittää kusettaa sua, joten sä kusetat takasin.
Kännyköiden kanssa asiat on onneks hieman toisin. En väitä, että palvelu on hyvää mut ainakaan se ei kuse koko ajan. Tosin, mun luuri täällä hylkää mun paikallisen sim-kortin ainakin 10 kertaa päivässä, kenttä häviää vähän siellä sun täällä, ja erityisesti silloin kun sun pitäis suunnistaa johonkin taksissa, ja kaveri kertoo sulle ohjeita. Tekstarien lähettäminen ja soittaminen on kallista härmän mittapuun mukaan. Tekstarit ja puhelu/minuutti on sellanen 60 senttii tsibale. Korttia saa siis latailla vähän turhankin usein.
Ruoasta ja juomasta vois jutella ikuisuudet. Kuinka chilin ja marinadikastikkeiden miksaaminen bisseen on vitun "delicioso!". Täytyy kyl sanoo, et oon täysin myyty paikallisiin salsoihin, tacoihin, ja oon jo oppinu juomaan coronaa pullon suu suolaan dipattuna. Siitä huolimatta, jaksan aina hämmästellä kuinka aamupalaks kelpaa vain paikallisen panaderian hillosokeri-munkit, ja niitä täytyy saada ainakin pari joka aamu.
Pikku avatumisen jälkeen on aina kiva laittaa vähän tekstii ja kuvii reissuist - lyhyistä ja pitkistä.
Kävin viime viikonloppuna Ciudad de Méxicossa jälleen kerran vähän kattelemassa paikkoi, ottamassa kuvii (tällä kertaa otin kunnon kakkulan messiin) ja vierailemassa paikallisen ykkösliigan fudismatsissa.
Matsin laatuhan oli jostain sieltä 3. divarista. Pege, sun matsit on ollu viihdyttävämpiä! Tunnelma sen sijaan oli mitä parhain. Sillä poikkeuksella, että kun matsi alko kääntyy kotijengii vastaan, paikalliset fanit alko viskelee juomiaan yläkatsomon parvelta alakatsomon ihmisten niskaan. Arvaatko mis mä istuin? Njoo, oli pakko suojautua yläparven alle koska oli pari kertaa lähellä, ettei tullu micheladat (kastikebisse) niskaan.
Muuten pääkaupungis asiat oli vanhalla mallillaan. Metrossa ei oo tilaa hengittää, keskusaukiolla ei oo tilaa hengittää, joku kauppaa sulle koko ajan jotain ja taksit koittaa vedättää. Ei siis mitään mihin ei olis jo tottunu.
Ens viikon lomaviikoks paukin Yúcatanin niemimaalle. Cancún, Islas Mujeres, Playa del Carmen ja Túlum on listalla, ja ehkä sinne Méridaankin, jos vaan aikaa jää. Bussimatka pääkaupungist Cáncuniin on sellaset kevyet 24h yhteen suuntaan. Hyvin aikaa duunaa vikan viikon koulutehtävät pakettiin ja lukee koko lonely planet kannesta kanteen. Kuulin villii huhuu, et koko matkalla ei oo kuin yks puolen tunnin stoppi. Jos sit ottais pullon mezcalia messiin, et tulis uni paremmin palloon.
Kirjottelen tunnelmat "minijenkkilästä" jahka sieltä palaan.
Saludos
-jussi
Aattelin tällä kertaa ajatuksiani asioista mitkä pitkällä juoksulla on alkanut mietityttää meksikolaisessa sielunelämässä.
Aloitetaan paikallisella liikennekulttuurilla. Kaikki varmaan arvaa, ettei täällä liikennesäännöistä paljon välitetä, mut silti jaksaa aina hämmästyttää kuinka paljon jengi ajaa tääl täysis tauluis. Itsekkin olen ollut ainakin kahden taksin kyydissä joiden lattialla pyöri verekseltään tyhjennettyjä pulloja. Kuski aivan tauluis, ja tietenkin, talla pohjassa. Niinä hetkinä lausuu aina pienen hiljaisen toiveen yläkertaan.
Toinen tieliikennettä koskeva tekijä Meksikossa on hidastustöyssyjen ylenmalkainen määrä. Moottoritiet on ainoo poikkeus, mut muuten töyssyjä on vähintään 100m välein koko ajan. Ite tuli ajettuu Baja Californiassa, ja pimeessä niit töyssyi on helvetin vaikeet bongaa. Siinä tuut 140/h linssissä pikkukaupungin keskelle jota et ees heti tajuu ( koska motarit leikkaa kaikkien pikkukylien läpi ), ja BAM, iskarit melkein moottoritilaan. Koulun jenkkisyntynen proffa kerto, et töyssyjen takii hän on joutunut vaihtaa vaihdelaatikon 5 kertaa Meksikon aikanaan. Bussissa on tosin aina hemmetin hauskaa istuu takana koska se on kuin ois vuoristoradassa. Jokanen töyssy lennättää sut ainakin 20cm ilmaan. Siinä on muuten aivan mahdotonta keskittyy mihinkään muuhun kuin istuimella pysymiseen.
 |
| Ei turhan pieniks tehty. |
Kaikki vähänkin merkittävät palvelusektorit on joko hallituksen tai yhden yksytyisfirman käsissä. Hyvä esimerkki on telekommunikaatiobisnes täällä. Telmex on Meksikon yksi ja ainoa puhelin- ja internet-verkon tarjoaja. Sen omistaa tällä hetkellä maailman rikkaimmaks äijäks rankattu Carlos Slim. Kundilla ei oo mitään aikomust päästää markkinoille minkäänlaista kilpailua sillä seurauksella, että jos vähän tuulee ja erityisesti jos vähän sataa, verkot kaatuu ja hyvin usein myös sähköt katkee.
Sähköt tosin liittyy sähköyhtiön palveluihin joita ei myöskään ole kuin yksi Meksikossa. CFE (Comisión Federal de Electricidad) on kovan kritiikin alla koska se laskuttaa paikallist jengii lottoomalla kuukausimaksut. Kukaan ei siis mittaa, et paljon sä käytät, ne vaan lähettää sulle laskun ja kattoo, et ootko tarpeeks hölmö maksamaan. Oon kuullu monta riemunkirjaavaa tarinaa sanaväännöistä paikallisten virkailijoiden kanssa. Yleensä ne kertoo sulle, että "joo me tullaan mittaamaan sun kulutus ens viikolla", ja sitten kun ne ei kolmen kuukauden jälkeenkään oo tullu, jengi yhdistää talojensa päälinjat katulamppujen verkkovirtaan. Sähkön varastaminen täällä on yksi yleisimmist jutuist, ja se kannattaa! Sama opettaja jonka piti vaihtaa vaihdelaatikko viis kertaa kerto, et hänen yks tuttavansa ei oo maksanu ravintolansa sähkölaskua sen perustamisen jälkeen. Rafla on nyt ollu pysyssä 15 vuotta, ja edelleenkään ei oo sähköyhtiön kaverit toimittanu hänelle sähkömittaria. Firma yrittää kusettaa sua, joten sä kusetat takasin.
Kännyköiden kanssa asiat on onneks hieman toisin. En väitä, että palvelu on hyvää mut ainakaan se ei kuse koko ajan. Tosin, mun luuri täällä hylkää mun paikallisen sim-kortin ainakin 10 kertaa päivässä, kenttä häviää vähän siellä sun täällä, ja erityisesti silloin kun sun pitäis suunnistaa johonkin taksissa, ja kaveri kertoo sulle ohjeita. Tekstarien lähettäminen ja soittaminen on kallista härmän mittapuun mukaan. Tekstarit ja puhelu/minuutti on sellanen 60 senttii tsibale. Korttia saa siis latailla vähän turhankin usein.
Ruoasta ja juomasta vois jutella ikuisuudet. Kuinka chilin ja marinadikastikkeiden miksaaminen bisseen on vitun "delicioso!". Täytyy kyl sanoo, et oon täysin myyty paikallisiin salsoihin, tacoihin, ja oon jo oppinu juomaan coronaa pullon suu suolaan dipattuna. Siitä huolimatta, jaksan aina hämmästellä kuinka aamupalaks kelpaa vain paikallisen panaderian hillosokeri-munkit, ja niitä täytyy saada ainakin pari joka aamu.
Pikku avatumisen jälkeen on aina kiva laittaa vähän tekstii ja kuvii reissuist - lyhyistä ja pitkistä.
Kävin viime viikonloppuna Ciudad de Méxicossa jälleen kerran vähän kattelemassa paikkoi, ottamassa kuvii (tällä kertaa otin kunnon kakkulan messiin) ja vierailemassa paikallisen ykkösliigan fudismatsissa.
 |
| Zócalo de D.F. |
 |
| Estádio Olímpica |
Matsin laatuhan oli jostain sieltä 3. divarista. Pege, sun matsit on ollu viihdyttävämpiä! Tunnelma sen sijaan oli mitä parhain. Sillä poikkeuksella, että kun matsi alko kääntyy kotijengii vastaan, paikalliset fanit alko viskelee juomiaan yläkatsomon parvelta alakatsomon ihmisten niskaan. Arvaatko mis mä istuin? Njoo, oli pakko suojautua yläparven alle koska oli pari kertaa lähellä, ettei tullu micheladat (kastikebisse) niskaan.
Muuten pääkaupungis asiat oli vanhalla mallillaan. Metrossa ei oo tilaa hengittää, keskusaukiolla ei oo tilaa hengittää, joku kauppaa sulle koko ajan jotain ja taksit koittaa vedättää. Ei siis mitään mihin ei olis jo tottunu.
Ens viikon lomaviikoks paukin Yúcatanin niemimaalle. Cancún, Islas Mujeres, Playa del Carmen ja Túlum on listalla, ja ehkä sinne Méridaankin, jos vaan aikaa jää. Bussimatka pääkaupungist Cáncuniin on sellaset kevyet 24h yhteen suuntaan. Hyvin aikaa duunaa vikan viikon koulutehtävät pakettiin ja lukee koko lonely planet kannesta kanteen. Kuulin villii huhuu, et koko matkalla ei oo kuin yks puolen tunnin stoppi. Jos sit ottais pullon mezcalia messiin, et tulis uni paremmin palloon.
Kirjottelen tunnelmat "minijenkkilästä" jahka sieltä palaan.
Saludos
-jussi
tiistai 29. maaliskuuta 2011
Puebla & Cholula & Baja California Sur
Jokseenkin pidennetyn tauon jälkeen on korkea aika jakaa reissutarinoita, ja erityisesti nyt kun matskua riittää!
Perjantai 11.3 pidettyjen rappiokekkereiden jälkeen oltiin sovittu treffit Cuernavacan itäisellä bussi-asemalla. Tarkotuksena ottaa yhen yön pikavisiitti Pueblan ja Cholulan kolonia-ajan kaupunkeihin. Noh...hirveestä aamujysäristä toivuttuani tarkistin luurin ja huomasin saaneeni 12 puhelua kavereilta jotka oli venannu mua saapuvaksi siinä 11 pintaan. Kello oli jotain yks. Siinä enempiä hötkyilemättä, kamat kassiin, kameran tarkistus ja pari 800 buranaa nassuun, ja oltiin tien päällä!
Wikipedia kertoo Pueblan kaupungin historiasta sen verta, että Espanjan kuningas antoi määräyksen kaupungin asukkaille ottaa käyttöönsä 40 intiaania/tontti, jotta nämä oppisivat samalla viljelemään maata Espanjan tapaan. Tuosta nyt sen enempää tiedä, mut oman käden näkemykset naapuriosavaltion pääkaupungista on pääpuollisin positiiviset. Tunnelma ja arkkitehtuuri on kuin suoraan vanhan mantereen vastaavista. Ei tarvii lentää Atlantin yli jos haluu kokee jotain vastaavaa, Espanja on pullollaan sitä samaa!
Se mikä paikasta tekee tosin hyvin Meksikolaisen on paikalliset perinneruoat, joita paikalliset ylistää maasta taivaisiin. Siitä tulikin mieleen, et Meksiko on siitä kummallinen paikka, että jokaisella kaupungilla tai vähintään osavaltiolla on joku oma ruoka-annoksensa joka saattaa olla taivaallista tai kuvottavaa, mutta sä et saa ostettua sitä muualta kuin sieltä - paikan päältä. Kuulostais vähän kummalliselta jos karjalanpiirakoita myytäis vain ja ainoastaan Joensuussa.
Kokeilin yhtä paikallista erikoisuutta, ja taivas että mitä paskaa se olikin! Hinnaks ei tullu kuin 100 pesoo mikä on noin 50% enemmän kuin normaalisti mistään hyvästä normisafkasta täällä. Oli pakko mennä naapuri-taqueriaan nappaa pari tacoo koska nälkä ei todellakaan lähteny tällä skeidalla. Voin nopeesti kertoo, et kyseessä on makeilla rusinoilla ja suolasilla pähkinöillä sekä jollain kummallisella lihalla täytetty chili joka vuorataan todella oksettavalla kermajuustolla.
Illan vietteeks käytiin paikallisella salsaklubilla ja oivoi kun samanlaisia mestoi ei härmälästä löydy. En muista millon ois ollu klubilla niin hauskaa kuin siellä. Ei välii vaik et osais yhtään tanssii, mimmit on todella otettuja jos sul on tarpeeks pallei ees yrittää! Yks mimmi teki mulle ala-asteet ja pyys siskoaan pytää mua tanssimaan hänen kanssaan, se jakso hymyilyttää aikansa. Tyttö oli punanen kuin kallion jartsa sunnuntaiaamuna.
Seuraavana päivänä käytiin naapurikylässä Cholulassa jossa oli viel Carnaval käynnissä. En muista millon ois vituttanu niin paljon kun naamareihin pukeutuneet "sotilaat" paukutti leikkimusketteja mutta oikeella ruudilla. Saatana millanen mekkala siitä synty ja ne paukutti niit koko ajan - siis KOKO AJAN! Korvat vinku koko päivän sen jälkeen. Kuvittele, et RK räsähtää tos kolmen metrin päässä joka minuutti - mulkut!
Pari fotoo Pueblast ja Cholulast:
Baja California Beibi! Lähettiin urhoollisella viiden hengen iskuryhmällä vallottamaan Kalifornian niemimaata takasin gringoilta. Suora lento Los Cabosiin ja takasin (suunnilleen saman pituinen lento kuin helsinki-pariisi) makso tollaset huimat 180€ joten ei mitenkään superhalpaa, mut ei kallistakaan. Vuokrattiin isoäidin kauppakassi ja eeppinen roadtrip oli valmis alkamaan.
Ekat kaks päivää vietettiin Cabo San Lucasissa, ja sattu käymään niin hassusti, et jenkkiopiskelijoilla oli samaan aikaan menossa Spring Break! Helposti kaadettavaa blondia oli taas silmän kantamattomiin, mut perushärmäläisenä, turvauduin ylihinnoteltuun bisseen ja nurkassa jurnuttamiseen. Kaiken kaikkiaan hinnat Bajassa on kolminkertaset Manner-Meksikoon, ja joka paikassa pysty maksaa dollareilla.
Ekan kahen päivän kohokohta mulle oli ehdottomasti oli ekat surffauskokemukset tältä reissulta! MAN - se on vitun vaikeeta, mut ranta ja aallot oli kuulemma todella hyvät alottelijoille, ja olihan se ranta ihan huikee. Jokapaikkaan särki jo yhen päivän jälkeen, ja tais se lauta pari kertaa räsähtää oikein kunnolla päähän mogatun aallon jälkeen :D. Mut jos biitsillä on tylsää, surffaus on ehdottomasti mitä mainioin ajan viete ja todella hyvää vaihtelua pelkälle säteissä makaamiselle.
Los Cabosin jälkeen suunnattiin pohjoseen. Ekaks pysäkiks valittiin Cabo Pulmo. 53 asukkaan ööö..no kyläkin on jo liian iso, mut sanotaan vaik, et leiri, oli todella (TODELLA) tranquilo! jopa niin, et olin ihan tyytyväinen, et vietettii siel vaan yks päivä. Koralleis snorklaaminen oli kyl pitkästä aikaa hauskaa puuhaa, paitsi, et mesta veti viimesiään. Pari vuotta lisää ja siel ei oo enään mitään jäljellä. Yks kuva kertoo mun mielest mestan ainutlaatusuuden.
Seuraavaks yöks mentiin vaan muutama hassu kilsa lisää pohjoseen ja yövyttiin Los Barillas nimisessä pikkukaupungissa, MUTTA koska sää oli paska, ja kylille iski illalla sähkökatkos, paikka oli jopa vielä tylsempi kuin aikaisempi paikka. BTW..jenkkei oli aivan liikaa joka paikassa. Hellehattu päässä ja sukat sandaaleissa, ei paljoo lisättävää.
La Paz:in kaupunki on eka kunnollinen mehikaanokaupunki Baja California Surissa, mutta silti hintataso ylittää normaalin melkein kaksinkertasesti, mut ei sentään kolminkertasesti kuten turistirysissä. La Pazissa käytiin naisten illassa jossain paikallises klubis jonka nimeä en enää muista, mut MAN miten paljon helmei minkkei sattukin olee saman katon alla samaan aikaan. Luojan kiitos lähin illan viettoon vitun väsyneenä venereissun jälkeen DSDIELEIS (mun sliparit) ja surffishortseis. Lopptulos: pari hassuu bissee ja aikasin yöpuulle - kirottua!
Venereissu La Pazissa oli kuitenkin mitä huikein! Kierrettiin kaupungin edessä oleva Espiritus Santo:n saari ja nähtiin matkalla valaita, delfiinejä, pelikaaneja ja kirsikkana oli mahdollisuus käydä uimassa merileijonien kanssa pienen luodon äärellä. Oli muuten pelottavin snorklaus/uintireissu mun elämässä. Uit siel kalaparven yläpuolella ja yhtäkkiä kalaparvi hajoo ja sit kaks merileijonaa sujahtaa kuin torpeedot jonkun puolen metrin päästä susta, ja ainoo ajatus sun päässä on, et vittu jos se on sittenkin hai. Hellyttävän näkösii elukoit, mut turhan lähelle ei kandee mennä. Pari alfaurosta siitä laumasta paino jonkun 200 kiloo, tai näin meille kerrottiin, ja ne kuulemma puree jos meet liian lähelle niiden reviiriä.
Käytiin vielä pohjosemmassa kattomassa ihan tarkotuksella valaita ja päästiinkin lopulta about metrin päähän harmaavalas naarasta ja tämän poikasta. Kokemus ei tosin todellakaan vedä vertoi La Pazin ryhävalaalle joka hyppäs koko vartalon mittansa vedestä auringon laskiessa taustalla. Kamera oli yllättäen tiukasti laukussaan takastulomatkalla. Ei tarvii uskoo, mut se hetki oli kuin Free Willystä konsanaan.
Harmaavalaista tosin napsin sitä enemmänkin fotoi, joten todistusaineestoo riittää!
Pohjosin kaupunki mis käytiin oli Loreton kaupunki about puoles välis Baja California Sur:ia. Olisin halunnu jatkaa aina Mulegeen asti, mut aikataulut ei joustanu sille. Näkymät oli kuitenkin jo Loretoon sen vert huikeit, et uskon Lonely Planetin hehkutusta, että Loreton ja Mulegen välinen tienpätkä on yks Meksikon kauneimmist.
Takastuloajo suoritettiin yhessä päivässä, ja eihän se ollu lopulta kuin 357km yhteen suuntaan. Täysin toteutettavissa toisin sanoen. Tosin mehikaanojen tiet ei yleensä anna myöten kovin rivakalle ajotyylille. La Pazis vietettiin vaan yks yö leväten, ja otettiin varhain suunnaks etelä ja Todos Santosin surffausleirit.
Leiri sijaitsi todella lähellä Los Cerillosin rantaa jos käytiin surffaa ekanakin päivänä joten oli aika toiselle surffaustäyteiselle päivälle! Uskalsin tällä kertaa mennä vähän pidemmälle, pikkasen isommille aalloille, sillä seurauksella, et rysäykset oli vaan sitä rajumpia. Edelleen sitä mielt, et lähen viel jonneki harjottelee tota oikein kunnolla.
Vikaks kaheks illaks palattiin takasin Los Cabosiin ja oli aika juhlistaa Spring Breakin vikoi päiviä. Sunnuntain vikana iltana käytiin syömässä mukamas hienossa italialaisessa ravintolassa josta nappasin tuliaiseks oikeen kunnon vesiputoustaudin josta kärsin muten edelleenkin. Kolmas päivä alkamassa. Toivottavasti nyt viikonlopuks antais myöden.
Siinäpä oli melkein kaikki highlaitit mitä kolmen viikon aikana on tapahtunut. Kirjottelen tos vähän aikasemmin jotain lisää, ja isompi postaus tulee varmaankin semana santan jälkeen jollon lähetään yucatanille 10 päiväks.
Elämä on laiffii
Jussi
Perjantai 11.3 pidettyjen rappiokekkereiden jälkeen oltiin sovittu treffit Cuernavacan itäisellä bussi-asemalla. Tarkotuksena ottaa yhen yön pikavisiitti Pueblan ja Cholulan kolonia-ajan kaupunkeihin. Noh...hirveestä aamujysäristä toivuttuani tarkistin luurin ja huomasin saaneeni 12 puhelua kavereilta jotka oli venannu mua saapuvaksi siinä 11 pintaan. Kello oli jotain yks. Siinä enempiä hötkyilemättä, kamat kassiin, kameran tarkistus ja pari 800 buranaa nassuun, ja oltiin tien päällä!
Wikipedia kertoo Pueblan kaupungin historiasta sen verta, että Espanjan kuningas antoi määräyksen kaupungin asukkaille ottaa käyttöönsä 40 intiaania/tontti, jotta nämä oppisivat samalla viljelemään maata Espanjan tapaan. Tuosta nyt sen enempää tiedä, mut oman käden näkemykset naapuriosavaltion pääkaupungista on pääpuollisin positiiviset. Tunnelma ja arkkitehtuuri on kuin suoraan vanhan mantereen vastaavista. Ei tarvii lentää Atlantin yli jos haluu kokee jotain vastaavaa, Espanja on pullollaan sitä samaa!
Se mikä paikasta tekee tosin hyvin Meksikolaisen on paikalliset perinneruoat, joita paikalliset ylistää maasta taivaisiin. Siitä tulikin mieleen, et Meksiko on siitä kummallinen paikka, että jokaisella kaupungilla tai vähintään osavaltiolla on joku oma ruoka-annoksensa joka saattaa olla taivaallista tai kuvottavaa, mutta sä et saa ostettua sitä muualta kuin sieltä - paikan päältä. Kuulostais vähän kummalliselta jos karjalanpiirakoita myytäis vain ja ainoastaan Joensuussa.
 |
| Chiles en nogada |
Illan vietteeks käytiin paikallisella salsaklubilla ja oivoi kun samanlaisia mestoi ei härmälästä löydy. En muista millon ois ollu klubilla niin hauskaa kuin siellä. Ei välii vaik et osais yhtään tanssii, mimmit on todella otettuja jos sul on tarpeeks pallei ees yrittää! Yks mimmi teki mulle ala-asteet ja pyys siskoaan pytää mua tanssimaan hänen kanssaan, se jakso hymyilyttää aikansa. Tyttö oli punanen kuin kallion jartsa sunnuntaiaamuna.
Seuraavana päivänä käytiin naapurikylässä Cholulassa jossa oli viel Carnaval käynnissä. En muista millon ois vituttanu niin paljon kun naamareihin pukeutuneet "sotilaat" paukutti leikkimusketteja mutta oikeella ruudilla. Saatana millanen mekkala siitä synty ja ne paukutti niit koko ajan - siis KOKO AJAN! Korvat vinku koko päivän sen jälkeen. Kuvittele, et RK räsähtää tos kolmen metrin päässä joka minuutti - mulkut!
Pari fotoo Pueblast ja Cholulast:
 |
| Kirkko Pueblas |
 |
| Kirkko sisältä |
 |
| Artesanias |
 |
| Inkkarityttö tekemäs päivän tienestiä |
 |
| Paikallisen teatterikoulun maailmankuulu paraati |
Baja California Beibi! Lähettiin urhoollisella viiden hengen iskuryhmällä vallottamaan Kalifornian niemimaata takasin gringoilta. Suora lento Los Cabosiin ja takasin (suunnilleen saman pituinen lento kuin helsinki-pariisi) makso tollaset huimat 180€ joten ei mitenkään superhalpaa, mut ei kallistakaan. Vuokrattiin isoäidin kauppakassi ja eeppinen roadtrip oli valmis alkamaan.
 |
| Mutsin Huyndai Getz on jopa parempi |
Ekat kaks päivää vietettiin Cabo San Lucasissa, ja sattu käymään niin hassusti, et jenkkiopiskelijoilla oli samaan aikaan menossa Spring Break! Helposti kaadettavaa blondia oli taas silmän kantamattomiin, mut perushärmäläisenä, turvauduin ylihinnoteltuun bisseen ja nurkassa jurnuttamiseen. Kaiken kaikkiaan hinnat Bajassa on kolminkertaset Manner-Meksikoon, ja joka paikassa pysty maksaa dollareilla.
 |
| Vitun siistii puuhaa kaiken kaikkiaan! |
Los Cabosin jälkeen suunnattiin pohjoseen. Ekaks pysäkiks valittiin Cabo Pulmo. 53 asukkaan ööö..no kyläkin on jo liian iso, mut sanotaan vaik, et leiri, oli todella (TODELLA) tranquilo! jopa niin, et olin ihan tyytyväinen, et vietettii siel vaan yks päivä. Koralleis snorklaaminen oli kyl pitkästä aikaa hauskaa puuhaa, paitsi, et mesta veti viimesiään. Pari vuotta lisää ja siel ei oo enään mitään jäljellä. Yks kuva kertoo mun mielest mestan ainutlaatusuuden.
 |
| Cabo Pulmo, ja ainoo harrastus siel |
La Paz:in kaupunki on eka kunnollinen mehikaanokaupunki Baja California Surissa, mutta silti hintataso ylittää normaalin melkein kaksinkertasesti, mut ei sentään kolminkertasesti kuten turistirysissä. La Pazissa käytiin naisten illassa jossain paikallises klubis jonka nimeä en enää muista, mut MAN miten paljon helmei minkkei sattukin olee saman katon alla samaan aikaan. Luojan kiitos lähin illan viettoon vitun väsyneenä venereissun jälkeen DSDIELEIS (mun sliparit) ja surffishortseis. Lopptulos: pari hassuu bissee ja aikasin yöpuulle - kirottua!
Venereissu La Pazissa oli kuitenkin mitä huikein! Kierrettiin kaupungin edessä oleva Espiritus Santo:n saari ja nähtiin matkalla valaita, delfiinejä, pelikaaneja ja kirsikkana oli mahdollisuus käydä uimassa merileijonien kanssa pienen luodon äärellä. Oli muuten pelottavin snorklaus/uintireissu mun elämässä. Uit siel kalaparven yläpuolella ja yhtäkkiä kalaparvi hajoo ja sit kaks merileijonaa sujahtaa kuin torpeedot jonkun puolen metrin päästä susta, ja ainoo ajatus sun päässä on, et vittu jos se on sittenkin hai. Hellyttävän näkösii elukoit, mut turhan lähelle ei kandee mennä. Pari alfaurosta siitä laumasta paino jonkun 200 kiloo, tai näin meille kerrottiin, ja ne kuulemma puree jos meet liian lähelle niiden reviiriä.
 |
| Leijonaksia |
Käytiin vielä pohjosemmassa kattomassa ihan tarkotuksella valaita ja päästiinkin lopulta about metrin päähän harmaavalas naarasta ja tämän poikasta. Kokemus ei tosin todellakaan vedä vertoi La Pazin ryhävalaalle joka hyppäs koko vartalon mittansa vedestä auringon laskiessa taustalla. Kamera oli yllättäen tiukasti laukussaan takastulomatkalla. Ei tarvii uskoo, mut se hetki oli kuin Free Willystä konsanaan.
Harmaavalaista tosin napsin sitä enemmänkin fotoi, joten todistusaineestoo riittää!
 |
| Emo ja poikanen |
Takastuloajo suoritettiin yhessä päivässä, ja eihän se ollu lopulta kuin 357km yhteen suuntaan. Täysin toteutettavissa toisin sanoen. Tosin mehikaanojen tiet ei yleensä anna myöten kovin rivakalle ajotyylille. La Pazis vietettiin vaan yks yö leväten, ja otettiin varhain suunnaks etelä ja Todos Santosin surffausleirit.
Leiri sijaitsi todella lähellä Los Cerillosin rantaa jos käytiin surffaa ekanakin päivänä joten oli aika toiselle surffaustäyteiselle päivälle! Uskalsin tällä kertaa mennä vähän pidemmälle, pikkasen isommille aalloille, sillä seurauksella, et rysäykset oli vaan sitä rajumpia. Edelleen sitä mielt, et lähen viel jonneki harjottelee tota oikein kunnolla.
Vikaks kaheks illaks palattiin takasin Los Cabosiin ja oli aika juhlistaa Spring Breakin vikoi päiviä. Sunnuntain vikana iltana käytiin syömässä mukamas hienossa italialaisessa ravintolassa josta nappasin tuliaiseks oikeen kunnon vesiputoustaudin josta kärsin muten edelleenkin. Kolmas päivä alkamassa. Toivottavasti nyt viikonlopuks antais myöden.
Siinäpä oli melkein kaikki highlaitit mitä kolmen viikon aikana on tapahtunut. Kirjottelen tos vähän aikasemmin jotain lisää, ja isompi postaus tulee varmaankin semana santan jälkeen jollon lähetään yucatanille 10 päiväks.
Elämä on laiffii
Jussi
sunnuntai 6. maaliskuuta 2011
La Carnaval
Que lindo!
On taas aika päästää vähän höyryjä ja palata näppiksen äärelle jakamaan turinoita komelluksista.
Päätapahtuma menneen puolentoista viikon sisään on ehdottomasti La Carnaval joka on nyt täydes vauhdissa ympäri maailmaa. Kuulusin kaikist on tietty karnevaali Brasiliassa, mut se on iso juttu kaikkial tääl. Kyl siin kalpenee stadin sambakoulujen kierros espan ympäri. Huhupuheiden mukaan, jos haluut matkustaa kattoo brassien karnevaaleja, pitäis ehdottomasti pysyy pois Riosta. Siellä kun ei kuulemma pääse osallistuu itse fiestaan ollenkaan. Paras meno on kuulemma Salvadorissa, missä itse katuparaati on maailman suurin ja siihen pääsee osallistumaan. Vinkkinä kaikille joiden mieltä polttelee lentolippujen hankinta.
Noh..yks aussivaihtari täällä, yks erittäin sulonen 20v mimmi joka nyt täällä opiskelee ensimmäistä vierasta kieltään, makso 1500 aussidollaria mennäkseen kokemaan karnevaalitunnelmaa paikan päälle. (btw..tytön espanja ei välttämättä oo porukan parhainta. Yhel tunnil nosti kätensä pokkana ja kysy "yo soy una pregunta" = minä olen yksi kysymys :D...käy niin sääliks sitä). Reissu kuitenkin tyssäs melkosen ikävästi, sillä australialaiset tarvii viisumin mennäkseen Brasiliaan, ja tyttö ei sitä tienny. Maitojunalla samana päivänä himaan ja samalla 1500 dollaria taivaan tuuliin. Sama mimmi on jo kerinny hukkaamaan Meksikossa lompakkonsa, kaikki kortit sisällä, ipodin ja kameransa. Uuhh...toivottavasti selvii nyt hengissä.
Anyway! Meil oli tarkotuksena lähetee Veracruziin, joka on Meksikon versio Salvadorista, mut tuli todella nopeesti selväks, ettei mistään löytyis enää nukkumapaikkoja. Oltiin joku 2kk myöhäs hotellien/hostellien varaamisessa + bussiliput maksaa melkein 1000 pesoo edestakasin, joten ei kehdattu ottaa sitä riskii, ettei löydettäis järkevän hintast mestaa. Ainoo mikä olis ehkä toiminu, olis ollu mennä yhteen pienempään pueblaan 50km päähän ja reissaa se matka joka päivä. Joo, ehkei sittenkään.
Tultiin sit siihen lopputulokseen, et maksetaan 18 pesoo dösäst Tepoztlániin joka on tos 30min pääs Cuernast. Kohtuullisesti helpompaa sanoisinko. Oltiin reippaita ja lähettiin lauantaiaamuna jo ysin bussilla ja saavuttiin todella hyvissä ajoin nauttii aamiaist ja parast mansikkapirtelöö missään! Varattiin mestat ja odoteltiin kulkuetta. Osotin järjen suuruuttani alottamalla keittoomisen jo siinä 12 paikkeilla, kuten aidon viikingin kuuluukin, seurauksena: löysin itteni skoolamassa ohikulkijoiden kanssa pöllimäni jättiläismäisen puisen dildon kanssa, ja höpöttämässä sitä kuulusaa spanglishia. Onneks kukaan muukaan ei pahemmin mitään kieliä enää siin kuuden paikkeilla puhunu.
On taas aika päästää vähän höyryjä ja palata näppiksen äärelle jakamaan turinoita komelluksista.
Päätapahtuma menneen puolentoista viikon sisään on ehdottomasti La Carnaval joka on nyt täydes vauhdissa ympäri maailmaa. Kuulusin kaikist on tietty karnevaali Brasiliassa, mut se on iso juttu kaikkial tääl. Kyl siin kalpenee stadin sambakoulujen kierros espan ympäri. Huhupuheiden mukaan, jos haluut matkustaa kattoo brassien karnevaaleja, pitäis ehdottomasti pysyy pois Riosta. Siellä kun ei kuulemma pääse osallistuu itse fiestaan ollenkaan. Paras meno on kuulemma Salvadorissa, missä itse katuparaati on maailman suurin ja siihen pääsee osallistumaan. Vinkkinä kaikille joiden mieltä polttelee lentolippujen hankinta.
Noh..yks aussivaihtari täällä, yks erittäin sulonen 20v mimmi joka nyt täällä opiskelee ensimmäistä vierasta kieltään, makso 1500 aussidollaria mennäkseen kokemaan karnevaalitunnelmaa paikan päälle. (btw..tytön espanja ei välttämättä oo porukan parhainta. Yhel tunnil nosti kätensä pokkana ja kysy "yo soy una pregunta" = minä olen yksi kysymys :D...käy niin sääliks sitä). Reissu kuitenkin tyssäs melkosen ikävästi, sillä australialaiset tarvii viisumin mennäkseen Brasiliaan, ja tyttö ei sitä tienny. Maitojunalla samana päivänä himaan ja samalla 1500 dollaria taivaan tuuliin. Sama mimmi on jo kerinny hukkaamaan Meksikossa lompakkonsa, kaikki kortit sisällä, ipodin ja kameransa. Uuhh...toivottavasti selvii nyt hengissä.
Anyway! Meil oli tarkotuksena lähetee Veracruziin, joka on Meksikon versio Salvadorista, mut tuli todella nopeesti selväks, ettei mistään löytyis enää nukkumapaikkoja. Oltiin joku 2kk myöhäs hotellien/hostellien varaamisessa + bussiliput maksaa melkein 1000 pesoo edestakasin, joten ei kehdattu ottaa sitä riskii, ettei löydettäis järkevän hintast mestaa. Ainoo mikä olis ehkä toiminu, olis ollu mennä yhteen pienempään pueblaan 50km päähän ja reissaa se matka joka päivä. Joo, ehkei sittenkään.
Tultiin sit siihen lopputulokseen, et maksetaan 18 pesoo dösäst Tepoztlániin joka on tos 30min pääs Cuernast. Kohtuullisesti helpompaa sanoisinko. Oltiin reippaita ja lähettiin lauantaiaamuna jo ysin bussilla ja saavuttiin todella hyvissä ajoin nauttii aamiaist ja parast mansikkapirtelöö missään! Varattiin mestat ja odoteltiin kulkuetta. Osotin järjen suuruuttani alottamalla keittoomisen jo siinä 12 paikkeilla, kuten aidon viikingin kuuluukin, seurauksena: löysin itteni skoolamassa ohikulkijoiden kanssa pöllimäni jättiläismäisen puisen dildon kanssa, ja höpöttämässä sitä kuulusaa spanglishia. Onneks kukaan muukaan ei pahemmin mitään kieliä enää siin kuuden paikkeilla puhunu.
Seuraavaks kuvia menosta ja tunnelmasta.
 |
| Jhep! Ihan niinku Salvadoris! |
 |
| Herkkänä miehenä herkkiä kuvia. |
 |
| Iskuryhmä. |
 |
| Vas. normi Victoria, oik. Cubana..miten sä voit? |
Täytyy viel mainita täst meksikolaisten himosta pilata bisset kaikel mahollisel mitä vaan keksii. Toi punanen bönttö on todella olutta johon on miksattu niin paljon erilaisia kastikkeita, et se näyttää ja maistuu ihan oksennukselta. Que mal!
Nyt ootellaan 18. päivän tuloa ja lähtöä Bajaan. Pääsee vihdoin tyyppää tota surffaust millä kerkesin jo leijuu kaikille tutuille himassa. Katotaan jos kirjotan jotain ennen sitä. Jos mitään ihmeellistä ei tapahdu, niin seuraavaan päivitykseen menee aikaa, mut matsku on takuulla laadukkaampaa tai ainakin sitä on enemmän.
Ps. Laiffi ei sit kuitenkaan oo yhtä juhlimista. Tällä viikol alko taas koeviikko ja jouduin duunaa kaks 5 sivun esseetä. Sen lisäksi, nyt alkavalla viikolla odottaa kolme eri koetta joista erityisesti espanjan kielen kielioppikoe hirvittää.
Seuraaviin kommelluksiin!
Jussi
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
Kadonneen korkin metsästys
HolaholaHOLAaa!
Parin hiljasemman viikon päätteeks on aika taas pureutua mieltä piiskaaviin mietteisiin.
Kävin pienellä päiväreissulla paikallisten tyttöjen kanssa Tepoztlánin pikkukaupungissa tunnin bussimatkan päässä kaupungista. Historiallista arvoa paikalle antaa 500-vuotta vanha munkkiluostari ja erittäin chilliks osottautunu pikkumarketti mis myytiin toistaseks parhaita mehuja. Epäilen, että juurikin tästä syystä, kylillä asustaa vakituisesti melkoinen kopla länkkäreitä.
Järkkäri sattu messiin, joten seuraavaksi otoksia.
Viikonlopuks DeeÄffästä saapu yks suomalainen kaveri viettää viikonloppua VacaVacaan, entonces..oli luvassa yhet turistikierrokset lisää Cuernavacan keskustaan. Vaikka asunkin täällä, en oo vieläkään käyny kunnolla kuvailee kotikyliä...mut eikse aina mee niin? Perjantaina käytiin jossain tos kotvan päässä jonkun privois kotikkereis. Sisään makso 100pesoo, mut hintaan kuulu ilmast bönttöö ja yks botella niin kauan kun matskuu riitti. Alkukohinoista selvittyäni oli aika taistella epäuskosten baarimikkojen kanssa jotka koitti pyynnöistä huolimatta tyrkyttää jtn erityisen paikallista. Micheladaan, joka paikallisittain tunnetaan myös "karkkibissenä", lisätään pohjalle aluksi sitruunatiivistettä ja Maggi marinaadia, lasin reuna vuorataan chili-jauheella ja sokerilla ja sit siihen johonkin pitäis se bissekin sopii. UH! Que horror!
Bileiden erikoisuudeks kuitenkin koitu nenäänsä pyyhkivät mehikaanot vessan takaa löytyvän poikien pisuaarin luota. Kokkelveikoista koitu jopa sen verta paljon harmia, et kesken bileiden itse armeija hiipi puskien takaa yli aitojen ja yllätti kaikki juhlijat verekseltään. Siinä sit nojailtiin toisiimme isossa läjässä talon parkkipaikalla, tytöt itkien, meikä kiukkusena, 6-7 sotilaan piirittäessä meitä. Vois kertoo, et melko kuumottava tilanne kaikinpuolin. Monet visko arvotavaroitaan puskiin siinä pelossa, että kundit alkais seuraavaks varastelee niitä, mut ei! Kun aseita ja huumeita ei sit löytyny, kaverit ja bileiden tunnelma poistu vähin äänin etuovesta.
Seuraavan päivän, koko päivän, kestäneen darinatärinöiden jälkeen oli aika pakottaa ittensä jaksamaan vielä yhen kirotun klubi-illan lisää. Melkosen luksusongelmia sanoisinko :). "Et voi olla huono isäntä mulle! Sun täytyy näyttää Cuernavacan yöelämää! - Oh man! Onks ihan pakko, jos ei vaan mitenkään tai millään tavalla huvittais/jaksattais/kiinnostais? - Kylmaar!". Ja niin sitä taas mentiin!
Ps. Paikallisen parturin lehtikorista löyty paikallinen lehti missä kerrottiin, että pelkästään 20km alueella, melko lähellä meiän taloa, on tammi-helmikuussa on tapahtunut 46 huumesotiin liittyvää murhaa. Viimeisin ruumis löyty moottoritien sisääntulorampilta ja kyseinen ramppi on meiän koulun vieressä. Que padre yo digo!
Öitä lapsukaiset! Lukekaa kun kerkiitte.
Jussi
Parin hiljasemman viikon päätteeks on aika taas pureutua mieltä piiskaaviin mietteisiin.
Kävin pienellä päiväreissulla paikallisten tyttöjen kanssa Tepoztlánin pikkukaupungissa tunnin bussimatkan päässä kaupungista. Historiallista arvoa paikalle antaa 500-vuotta vanha munkkiluostari ja erittäin chilliks osottautunu pikkumarketti mis myytiin toistaseks parhaita mehuja. Epäilen, että juurikin tästä syystä, kylillä asustaa vakituisesti melkoinen kopla länkkäreitä.
Järkkäri sattu messiin, joten seuraavaksi otoksia.
 |
| Luostari |
 |
| Minkit |
 |
| Ei paljoakaan ryppyillä! |
 |
| Jhep! Melko kuvottavaa sanoisin! |
 |
| Mercado de Cuernavaca |
Bileiden erikoisuudeks kuitenkin koitu nenäänsä pyyhkivät mehikaanot vessan takaa löytyvän poikien pisuaarin luota. Kokkelveikoista koitu jopa sen verta paljon harmia, et kesken bileiden itse armeija hiipi puskien takaa yli aitojen ja yllätti kaikki juhlijat verekseltään. Siinä sit nojailtiin toisiimme isossa läjässä talon parkkipaikalla, tytöt itkien, meikä kiukkusena, 6-7 sotilaan piirittäessä meitä. Vois kertoo, et melko kuumottava tilanne kaikinpuolin. Monet visko arvotavaroitaan puskiin siinä pelossa, että kundit alkais seuraavaks varastelee niitä, mut ei! Kun aseita ja huumeita ei sit löytyny, kaverit ja bileiden tunnelma poistu vähin äänin etuovesta.
Seuraavan päivän, koko päivän, kestäneen darinatärinöiden jälkeen oli aika pakottaa ittensä jaksamaan vielä yhen kirotun klubi-illan lisää. Melkosen luksusongelmia sanoisinko :). "Et voi olla huono isäntä mulle! Sun täytyy näyttää Cuernavacan yöelämää! - Oh man! Onks ihan pakko, jos ei vaan mitenkään tai millään tavalla huvittais/jaksattais/kiinnostais? - Kylmaar!". Ja niin sitä taas mentiin!
Ps. Paikallisen parturin lehtikorista löyty paikallinen lehti missä kerrottiin, että pelkästään 20km alueella, melko lähellä meiän taloa, on tammi-helmikuussa on tapahtunut 46 huumesotiin liittyvää murhaa. Viimeisin ruumis löyty moottoritien sisääntulorampilta ja kyseinen ramppi on meiän koulun vieressä. Que padre yo digo!
Öitä lapsukaiset! Lukekaa kun kerkiitte.
Jussi
tiistai 15. helmikuuta 2011
Huomioita Mehicalandiast
Muistilista asioista mitä mehicaanolandias on hyvä muistaa:
1. Jos/kun tulet liikkumaan pirssillä (ja varmasti tulet), muista et sä oot aina gringo kunnes toisin todistetaan. Muutaman kerran jo tapahtunu, et hinta on laskenu sen jälkeen kun on käyny selväks, ettet ookkaan jenkkilästä vaan jostain pohjois-saksalaisesta pikkukylästä nimeltä Suomi. Tämä lisäksi sanottakoon, et neuvottele hinta aina ennen pirssiin hyppäämistä koska mittareit ei suurimmas osas takseja oo. Sil on hyvät ja huonot puolet, mut eritysesti ruuhkas se on kovin näppärää! Toinen hyvin tärkee fakta on, et pirssarit ei melko usein tiedä miten sinne sun haluamaan mestaan pääsee, se on välillä, todella hajottavaa.
2. Safkaaminen on jokapäiväst ja se onki tän mestan vahvuuksii! Siks varmaan puolet kansasta onki melko gordoo jengii. Jos haluut päästä halvalla ja tehdä unohtumattomia löytöi, safkaa dösarin ulkopuolella olevalta mammalta joka vääntää päiväst toiseen perus tacoi al pastor. 6 tacoo ja lasi mehuu bungaa tollasen kohtuulliset 40 pesoo halvimmillaan, eli about 2,50-3,00e safkast. Ei paha sanoisin! Kun laskee 1+1, on melko helppo ymmärtää miks jädekaapis ei oo muuta kun bissee, jätskii ja darralimui. Kaikesta tästä huolimatta, pikaruokamestojen koko sateenkaari löytyy Meksikosta, ja se on ollu pelastus päiville kun burritot alkaa nousta torvea pitkin sua vastaan. Varsinkin mcflurryt on ollu korvaamatona jädennälkään, sillä paikallinen jäde tehään jäästä ja on todella synteettist. TRIPLE WHOPPER!
3. Toivottavasti toistamatta itteeni kerron, et La vida en México es como una fiesta constante. Man, jengi vetää tääl paljon soosii! Kolme päivää viikos ei oo mikään erikoisuus ja toipumiseen menee yleensä se 3 päivää - sit mennään taas :D. Keittoominen ei tääl kuitenkaan oo mitenkään uskomattoman halpaa. Tolppa kaupas on about 6e, ja sikspäkki baaris about saman verran. Pullon vodkaa saa 25-30 eurol baarist ja siihen saa kaupan päälle mehut ja jäät sekä oman palvelijan jeesaa. Parast on, et se botellan voi viedä messis himaan, joten sitä ei tarvii kiskoo kiukuis pilkun jälkeen. Kaupan väkevist voi löytää litran vodka- ja tequilapulloi about 6egel. Toki bönis on melko karstasta, mut jos haluu vähän panostaa, niin 10-15egel lähtee jo miehekäs ja pehmee tequila hanskaan. Viineistä täytyy sanoo, et niit ei tääl juoda. Joten pullo jtn paskint chileläistäkin maksaa enemmän kun alkos, ja sangriakin on espanjalainen juttu joten sitä karsastetaan. Don Simonit on kyl löytäny tiensä mun alottelupöytään.
4. Turistirysät on 2-3 kertaa kalliimpia kun mestat niiden ulkopuolella, ja yleensä sielt löytyy sit ne parhaat spotit. Kuulostaaks kliseiselt? Todellaki, mut täällä se pitää vaan todella hyvin kutinsa. Tosin kaikki pakolliset nähtävyydet on mas o menos rysii, ja jengi koittaa vedättää sua joka kääntees. Erityisesti pirssarit koittaa repii sult kolminkertast hintaa joka kerta.
5. Kun hablaa ees vähän espanjaa löytää tääl sen vert paljon huomioo, et Härmän Harrikin pyöris strongeleissaan. Ottaa sydämestä kun starbucksinki myyjä sopii sun kans deitit Carlosin torstaihin samalla kun tilaat päivän sumppii. Con cuidado hombres!
----
Tulevien viikkojen ohjelma on melko vacapainoitteinen. Käyn täs joku aurinkoinen päivä (joka päivä) ottaa fotoi kylilt ja postailen tänne taas tuoreimpii härväyksii.
Maaliskuulle on luvassa karnevaali a la mexicana, ja Baja Californian eeppinen roadtrip. Kaiken tämän lisäksi, huhtikuusta on varattu 10 päivää spring breakkia varten Yucatanille. Kuinkakohan jenkkipitost se tulee olee?
Ciao!
-- Jussi
1. Jos/kun tulet liikkumaan pirssillä (ja varmasti tulet), muista et sä oot aina gringo kunnes toisin todistetaan. Muutaman kerran jo tapahtunu, et hinta on laskenu sen jälkeen kun on käyny selväks, ettet ookkaan jenkkilästä vaan jostain pohjois-saksalaisesta pikkukylästä nimeltä Suomi. Tämä lisäksi sanottakoon, et neuvottele hinta aina ennen pirssiin hyppäämistä koska mittareit ei suurimmas osas takseja oo. Sil on hyvät ja huonot puolet, mut eritysesti ruuhkas se on kovin näppärää! Toinen hyvin tärkee fakta on, et pirssarit ei melko usein tiedä miten sinne sun haluamaan mestaan pääsee, se on välillä, todella hajottavaa.
 |
| Tacos al Pastor |
 |
| Vain iPod, kaks kameraa ja vaahtosammutin pöllittiin näist bileistä, sekä vessan ovi meni kahtia |
 |
| Peto |
5. Kun hablaa ees vähän espanjaa löytää tääl sen vert paljon huomioo, et Härmän Harrikin pyöris strongeleissaan. Ottaa sydämestä kun starbucksinki myyjä sopii sun kans deitit Carlosin torstaihin samalla kun tilaat päivän sumppii. Con cuidado hombres!
----
Tulevien viikkojen ohjelma on melko vacapainoitteinen. Käyn täs joku aurinkoinen päivä (joka päivä) ottaa fotoi kylilt ja postailen tänne taas tuoreimpii härväyksii.
Maaliskuulle on luvassa karnevaali a la mexicana, ja Baja Californian eeppinen roadtrip. Kaiken tämän lisäksi, huhtikuusta on varattu 10 päivää spring breakkia varten Yucatanille. Kuinkakohan jenkkipitost se tulee olee?
Ciao!
-- Jussi
Tilaa:
Kommentit (Atom)