Perjantai 11.3 pidettyjen rappiokekkereiden jälkeen oltiin sovittu treffit Cuernavacan itäisellä bussi-asemalla. Tarkotuksena ottaa yhen yön pikavisiitti Pueblan ja Cholulan kolonia-ajan kaupunkeihin. Noh...hirveestä aamujysäristä toivuttuani tarkistin luurin ja huomasin saaneeni 12 puhelua kavereilta jotka oli venannu mua saapuvaksi siinä 11 pintaan. Kello oli jotain yks. Siinä enempiä hötkyilemättä, kamat kassiin, kameran tarkistus ja pari 800 buranaa nassuun, ja oltiin tien päällä!
Wikipedia kertoo Pueblan kaupungin historiasta sen verta, että Espanjan kuningas antoi määräyksen kaupungin asukkaille ottaa käyttöönsä 40 intiaania/tontti, jotta nämä oppisivat samalla viljelemään maata Espanjan tapaan. Tuosta nyt sen enempää tiedä, mut oman käden näkemykset naapuriosavaltion pääkaupungista on pääpuollisin positiiviset. Tunnelma ja arkkitehtuuri on kuin suoraan vanhan mantereen vastaavista. Ei tarvii lentää Atlantin yli jos haluu kokee jotain vastaavaa, Espanja on pullollaan sitä samaa!
Se mikä paikasta tekee tosin hyvin Meksikolaisen on paikalliset perinneruoat, joita paikalliset ylistää maasta taivaisiin. Siitä tulikin mieleen, et Meksiko on siitä kummallinen paikka, että jokaisella kaupungilla tai vähintään osavaltiolla on joku oma ruoka-annoksensa joka saattaa olla taivaallista tai kuvottavaa, mutta sä et saa ostettua sitä muualta kuin sieltä - paikan päältä. Kuulostais vähän kummalliselta jos karjalanpiirakoita myytäis vain ja ainoastaan Joensuussa.
 |
| Chiles en nogada |
Illan vietteeks käytiin paikallisella salsaklubilla ja oivoi kun samanlaisia mestoi ei härmälästä löydy. En muista millon ois ollu klubilla niin hauskaa kuin siellä. Ei välii vaik et osais yhtään tanssii, mimmit on todella otettuja jos sul on tarpeeks pallei ees yrittää! Yks mimmi teki mulle ala-asteet ja pyys siskoaan pytää mua tanssimaan hänen kanssaan, se jakso hymyilyttää aikansa. Tyttö oli punanen kuin kallion jartsa sunnuntaiaamuna.
Seuraavana päivänä käytiin naapurikylässä Cholulassa jossa oli viel Carnaval käynnissä. En muista millon ois vituttanu niin paljon kun naamareihin pukeutuneet "sotilaat" paukutti leikkimusketteja mutta oikeella ruudilla. Saatana millanen mekkala siitä synty ja ne paukutti niit koko ajan - siis KOKO AJAN! Korvat vinku koko päivän sen jälkeen. Kuvittele, et RK räsähtää tos kolmen metrin päässä joka minuutti - mulkut!
Pari fotoo Pueblast ja Cholulast:
 |
| Kirkko Pueblas |
 |
| Kirkko sisältä |
 |
| Artesanias |
 |
| Inkkarityttö tekemäs päivän tienestiä |
 |
| Paikallisen teatterikoulun maailmankuulu paraati |
Baja California Beibi! Lähettiin urhoollisella viiden hengen iskuryhmällä vallottamaan Kalifornian niemimaata takasin gringoilta. Suora lento Los Cabosiin ja takasin (suunnilleen saman pituinen lento kuin helsinki-pariisi) makso tollaset huimat 180€ joten ei mitenkään superhalpaa, mut ei kallistakaan. Vuokrattiin isoäidin kauppakassi ja eeppinen roadtrip oli valmis alkamaan.
 |
| Mutsin Huyndai Getz on jopa parempi |
Ekat kaks päivää vietettiin Cabo San Lucasissa, ja sattu käymään niin hassusti, et jenkkiopiskelijoilla oli samaan aikaan menossa Spring Break! Helposti kaadettavaa blondia oli taas silmän kantamattomiin, mut perushärmäläisenä, turvauduin ylihinnoteltuun bisseen ja nurkassa jurnuttamiseen. Kaiken kaikkiaan hinnat Bajassa on kolminkertaset Manner-Meksikoon, ja joka paikassa pysty maksaa dollareilla.
 |
| Vitun siistii puuhaa kaiken kaikkiaan! |
Los Cabosin jälkeen suunnattiin pohjoseen. Ekaks pysäkiks valittiin Cabo Pulmo. 53 asukkaan ööö..no kyläkin on jo liian iso, mut sanotaan vaik, et leiri, oli todella (TODELLA) tranquilo! jopa niin, et olin ihan tyytyväinen, et vietettii siel vaan yks päivä. Koralleis snorklaaminen oli kyl pitkästä aikaa hauskaa puuhaa, paitsi, et mesta veti viimesiään. Pari vuotta lisää ja siel ei oo enään mitään jäljellä. Yks kuva kertoo mun mielest mestan ainutlaatusuuden.
 |
| Cabo Pulmo, ja ainoo harrastus siel |
La Paz:in kaupunki on eka kunnollinen mehikaanokaupunki Baja California Surissa, mutta silti hintataso ylittää normaalin melkein kaksinkertasesti, mut ei sentään kolminkertasesti kuten turistirysissä. La Pazissa käytiin naisten illassa jossain paikallises klubis jonka nimeä en enää muista, mut MAN miten paljon helmei minkkei sattukin olee saman katon alla samaan aikaan. Luojan kiitos lähin illan viettoon vitun väsyneenä venereissun jälkeen DSDIELEIS (mun sliparit) ja surffishortseis. Lopptulos: pari hassuu bissee ja aikasin yöpuulle - kirottua!
Venereissu La Pazissa oli kuitenkin mitä huikein! Kierrettiin kaupungin edessä oleva Espiritus Santo:n saari ja nähtiin matkalla valaita, delfiinejä, pelikaaneja ja kirsikkana oli mahdollisuus käydä uimassa merileijonien kanssa pienen luodon äärellä. Oli muuten pelottavin snorklaus/uintireissu mun elämässä. Uit siel kalaparven yläpuolella ja yhtäkkiä kalaparvi hajoo ja sit kaks merileijonaa sujahtaa kuin torpeedot jonkun puolen metrin päästä susta, ja ainoo ajatus sun päässä on, et vittu jos se on sittenkin hai. Hellyttävän näkösii elukoit, mut turhan lähelle ei kandee mennä. Pari alfaurosta siitä laumasta paino jonkun 200 kiloo, tai näin meille kerrottiin, ja ne kuulemma puree jos meet liian lähelle niiden reviiriä.
 |
| Leijonaksia |
Käytiin vielä pohjosemmassa kattomassa ihan tarkotuksella valaita ja päästiinkin lopulta about metrin päähän harmaavalas naarasta ja tämän poikasta. Kokemus ei tosin todellakaan vedä vertoi La Pazin ryhävalaalle joka hyppäs koko vartalon mittansa vedestä auringon laskiessa taustalla. Kamera oli yllättäen tiukasti laukussaan takastulomatkalla. Ei tarvii uskoo, mut se hetki oli kuin Free Willystä konsanaan.
Harmaavalaista tosin napsin sitä enemmänkin fotoi, joten todistusaineestoo riittää!
 |
| Emo ja poikanen |
Takastuloajo suoritettiin yhessä päivässä, ja eihän se ollu lopulta kuin 357km yhteen suuntaan. Täysin toteutettavissa toisin sanoen. Tosin mehikaanojen tiet ei yleensä anna myöten kovin rivakalle ajotyylille. La Pazis vietettiin vaan yks yö leväten, ja otettiin varhain suunnaks etelä ja Todos Santosin surffausleirit.
Leiri sijaitsi todella lähellä Los Cerillosin rantaa jos käytiin surffaa ekanakin päivänä joten oli aika toiselle surffaustäyteiselle päivälle! Uskalsin tällä kertaa mennä vähän pidemmälle, pikkasen isommille aalloille, sillä seurauksella, et rysäykset oli vaan sitä rajumpia. Edelleen sitä mielt, et lähen viel jonneki harjottelee tota oikein kunnolla.
Vikaks kaheks illaks palattiin takasin Los Cabosiin ja oli aika juhlistaa Spring Breakin vikoi päiviä. Sunnuntain vikana iltana käytiin syömässä mukamas hienossa italialaisessa ravintolassa josta nappasin tuliaiseks oikeen kunnon vesiputoustaudin josta kärsin muten edelleenkin. Kolmas päivä alkamassa. Toivottavasti nyt viikonlopuks antais myöden.
Siinäpä oli melkein kaikki highlaitit mitä kolmen viikon aikana on tapahtunut. Kirjottelen tos vähän aikasemmin jotain lisää, ja isompi postaus tulee varmaankin semana santan jälkeen jollon lähetään yucatanille 10 päiväks.
Elämä on laiffii
Jussi
