torstai 5. toukokuuta 2011

Ison miehen bönttö.

Viimesii viedään ja laskuri on käynnissä. Täsmälleen 21 päivää tai kolme viikkoo paluuseen, ja pienesti haikeileva olo on tarttunut mieleen. Ennen sitä, on kuitenkin hetkeks pysähdyttävä ja kerrottava kuuntelevalle kansalle Semana Santa -viikon reissusta Yúcatanille.

Hollantilaisen kämppiksen seuraaks saapu vahvistuksia alankomaiden kuninkaallisesta pilvilinnasta. Palikat oli asetettu ja kolme uljasta soturia seiso dösäasemalla valmiina hyppäämään 24h kestävälle bussimatkalle Mexico citystä Cáncuniin.

Mitä 24h bussissa vois lyhyesti kertoa? Ensimmäiset 8h on ihan ok, koska oot unessa lähes koko tuon ajan. AINOA MIKÄ HÄMMÄSTYTTÄÄ on, että MIKSI dösän täytyy ottaa eka stoppi 01:35 yöllä - just kun oot saanu unen päästä kiinni. Hyvää yötä uudestaan, jos se vaan olis niin helppoo! Seuraavan neljän tunnin aikana luet Lonely Planetin kannesta kanteen ja alat sopeutua vierustoverisi kuorsaukseen. Se alkaa tuntua jopa rauhoittavalta. 12:sta tunnin kohdalla kaivat uudet unipillerit taskusta ja upotat ne Sennheiserin napit syvälle korviin siinä uskossa, että jo miljoona kertaa puhkikulutettu "uusi" kansio, mihin poltit musaa lähtiessä, jaksaa vielä kiinnostaa. Kuuden unihöyrysen ja samojen biisien kelailun jälkeen alat kattelee dupattuja sarjoja bussin telkkarista. Tämän päivän tarjontana on jenkkilän ylpeys tosi-tv saralta. En oo varma, et mikä sen nimi nyt taas oli, mut siinä ne esittää eri kuvakulmista rapujen pyydystämistä Alaskan rannikkovesillä. Olin päästä varpaisiin täydessä euforiassa sitä katsellessani! Ainoo kysymys mikä herää on, et miten kukaan valitsee elämäntyylikseen jääkaapissa ja täydessä eristyksissä asumisen jossain pienessä sukurutsasessa saarikylässä. Mut sit mieleen tulee, et "hetkinen! Mähän oon suomalainen" - matkailu avartaa! Vikat kaks tuntii hypit keskikäytävällä yhteen soittoon koska olet fyysisesti ja henkisesti täysin nollissa! Mikään muu ei pyöri niin paljon mielessä kuin kuuma suihku ja puhtaat lakanat. MUT SIT, oot jo perillä!

Cáncun
Mitä kertois länsirannikon rattokylästä johon +80 seniilit ukot ja 16 kesäset lissut jenkeistä saapuu laumoittain ottamaan maljaa ja nuolemaan sitä toistensa mahoilta täpötäysillä kaduilla. Tosiasiassa, en välittäny Cancunista ollenkaan. Se on aivan liian räikeesti vain turisteille ja heidän rahojen kalastelulle. Klubit on isoja ja hiki ja viina virtaa, mut en tiedä haluutko oikeesti ottaa osaa siihen. Ranta on aivan mitään sanomaton ja hinnat on jälleen kerran katossa.

Siitä syystä paukittiinkin melkoisen nopeesti ulos Cancunista sitä edustavalle Isla Mujeresin saarelle. Täydellinen vastakohta Cancunin rappiotunnelmalle. Löydettiin ittemme vuoden 2007 parhaan hostellitunnelman voittaneesta murjusta joka oli täysin diplominsa arvoinen. Lungia hippi/hipsteri hengailua, ovi suoraan rannalle ja omat riippumatot palmujen alla. Rennosti ottavaa jengii ja hyviä bileitä. Suosittelen lämpimästi! Kohokohtana minulle oli elämäni eka laitesukelluskokemus saaren edustalla oleville riutoille. Ekojen hetkien panikoinnin jälkeen, hiffasin hengitystyylin ja bongattiin mitä upeimpia merikilppareita ja pääsin jopa silittämään yhtä. Frendit vuokras sillä välin golf-auton ja päräytti rundin saaren ympäri pohjosesta-etelään.

Rauhas
Isla Mujeresilla parin lungin päivän hengailtua, oli aika jatkaa matkaa ja paukkia vain muutaman kymmenen kilsan päähän Playa del Carmenille. Oltiin kuultu paljon ristiriitasia kommentteja Playasta, mut oltiin melko vakuuttuneita, et paras bileskene löytyis täältä, ja eihän me väärässä oltu. Calle nr. 12 rantsun päädyssä on yks risteys jonka täyttää jokapuolilta aivokuoreen tykittävä neonvalokonsertti yhdistettynä kylkiluut repivään bassojumppaan. Lyhyesti sanoen, parhaat bileet mitä ollaan Meksikossa vielä koettu! Paikan lisäksi, ajankohta oli täydellinen (Semana Santa on meksikolaisten pääsiäisloma joka kestää viikon) joten paikallisia oli liikkeillä laumoittain, paljon enemmän kuin länkkäreitä. Jos olet etsimässä mestaa mist on iiseintä ikinä narraa 8-10:ejä, ei tarvii ettii enää. Paa mielees Playan partiskene ja pakkaa ne laukut täyteen spärdäreitä!

Kaikesta huolimatta Playa ei muuten oo mitenkään ihmeellinen mesta. Rannat ei oo todellakaan kauneimmat Meksikossa, korallit on enimmäkseen kuollu ja rannat on täynnä kierteleviä myyjiä (kylhän sä tiiät, niitä "FRESH DONUTS!! -tyyppejä"). MUTTA, playa kannattaa pitää tukikohtana mistä tehdä naapurustoon reissuja. Liikenneyhteydet on todella kätevät ja playalle on mukava palata viettämään hostellielämää ja paukkia vasta-hankittujen kavereiden kanssa jumppaamaan t-lattialle.

Aikamme Yucatanilla oli aivan liian lyhyt, ja muita paikkoja ei oikeestaan nähty Tulumin ja Akumalin lisäksi. Tulum on mistä kannattaa ettii niit parhaita rantoja. Ne on kuin elokuvista, lähes täydellisiä siis. Tulum itsessään ei oo mitään kovin erikoista ja enimmäkseen se on rakennettu palveleman aina kasvavaa turisteilua varten.

Akumal on kuuluisa kilppareistaan ja korallireservistään. Käytiin siellä yks päivä hengailemassa (jälleen hirveessä kanuunassa) ja todettiin, että 250 pesoo kilppareiden näkemisestä on vähän turhan paljon krapulaiselle mielelle. Jos oot kuitenkin kiinnostunut vastaavasta, suosittelen! Seuraavaks jotain kuvia matkalta, kovin paljon ei tullu vietettyy aikaa okulaarin takana mutta sitäkin enemmän se kuuluisa bönttö kourassa.

Túlum

Túlum

Tulululuuluuuuluuluuuluuu tulululululum

Isla Mujeres

Yucatan on todellakin tsekkaamisen arvonen ja sinne on huomattavasti helpompi buukkaa reissuja. Jopa Fritidsresor järkkää pakettireissuja ja suoria lentoja H-V:lta vähemmän häsläystä arvostaville. Yucatan ei kuitenkaan ole "oikea" Meksiko monessakaan mielessä, ja joudut suunnistamaan paljon etelämmäksi tai lännemmäkis löytääksesi halvempaa ja "aidompaa" tunnelmaa. 

Reissun vika sprintti alkaa lähestyy ja tää on mulle varmaan toiseksi vika päivitys täältä. Elämä Cuernavacassa alkaa olla lopuillaan ja en oo oikeestaan siitä ihan kauhean pahoillaan. On jo siisti päästä vaihtamaan maisemaa, erityisesti nyt kun meidät heitettiin omasta kämpästä pihalle huhtikuun lopuksi. Elän evakossa muiden vaihtareiden nurkissa toistaiseksi aina 7.5 asti kunnes lähen vikalle Belize-Guatemala-Chiapas-Oaxaca kierrokselle.

Laitan siitä vielä tunnelmapalautteet ja kiitän jo alustavasti mielenkiinnostanne reissujurinoitani kohtaan.

Saludos
Jussi




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti