Vihoviimestä blogipäivitystä viedään tältä saralta. Kovasti oon harkinnut, et pitäiskö jatkaa täällä esim. duunista tai koulusta avautumista. Katotaan miten paljon toi Niemen muuttopaska harmittaa tänä kesänä. Tää on kuitenkin irrelevanttia joten painutaan asiaan.
Ihan ekaks joudun valitettavasti pahoittelemaan, että kuvat joita räpsin about. 500 on tuol mun kameran kortilla ja koska elelen pakkausvaihetta, en jaksa kaivella sitä enään esiin. Postailen mun Flickr.com -sivulle kirsikat päältä ja laitan sit kommentteihin vähän enemmän tietoo paikasta ja hetkestä.
Reissuhan alkoi taas parhaiden tähtien alla kun trafiikki 80km pätkällä Cuernavacasta lentokentälle oli totalmente täynnä ja bussimatka tällä välillä kesti sen kolme tuntia. Lopputulos: yks missattu lento, ei vaihtomahollisuutta eikä korvausta meksikolaiselta vakuutusyhtiöltä. Kiitos ja kuitti 100 egee sen siliän tien! Löysin kuitenkin onnekseni vaihtoehtosen lennon melko lähelle sitä kaupunkia johon olin alkuperäisesti suunnitellut lentäväni. Hinnaks ei tullu enempää kuin pikkasen alle huntti ja sain sen vain kaksi tuntia ennen lähtöä. Joten pääsin matkan päälle vielä samana päivänä!
Laskeuduttuani 4h delayn jälkeen Yucatanin maakuntaan uudestaan, oli edessä sellanen 14h bussimatka Cancunista aina Belize Cityyn. Ekaks ihanan mukavasti meksikolaisessa isossa ilmastoidussa nojatuolibussissa, ja sitten 6h Belizen vanhoissa "kanabusseissa" (= vanha amerikkalainen koulubussi). Päästyäni vihdoin Caye Calkerin pikkusaarelle josta Madonnakin laulaa "La Isla Bonita", olin vihdoin tyytyväinen; kaikki se härdelli ja verenpaineen nousu kannatti sittenkin.
Belizen saaret on just sitä mitä kaikki postikorttikuvat mainostaa! Karibianmeren turkoosi ja täysin kirkas vesi sekä alitajuntaan jyskyttyvä Reggae ja Rastafari-kulttuuri pitää yllä sitä mielikuvaa mikä sulla oli ennen saapumista. Miinusseikkoina ehdottomasti uusiin sfääreihin vedetyt hinnat, erityisesti turistirysäsillä paikoilla (ja ne saaret on). Kaikki ruokakaupat on kinkkien pyörittämiä joten sanavaltaa ei kovin paljoa oo, mut esim. mulle ne yritti kauppaa normi kaupan jätskii 3,50 eurolla, ja kun oot tottunut meksikolaiseen hintatasoon, toi kuulostaa jo absurdilta.
Kaiken kaikkiaan, Belize ei välttis oo jokaselle, ja sulla täytyy todella olla haluja mennä sinne. Muuten sanoisin et skippaa se ja nauti halvasta ja täysin korvaavasta laiffista joko jossain Väli-Amerikassa tai Meksikon Karibianmeren resorteilla.
Belizen jälkeen oli edessä Guatemala ja se hikikaappi joka odotti Floresin järvisaari-kaupungissa. Käytettiin Floresia tukikohtana Tikalin pyramideille käynnissä, ja tällä hetkellä, oon korviani myöten täynnä pyramidei. Ei kiitti enää niit jookos. Reissuuni oli Belizestä tarttunut yksi skotlantilainen reissufrendi ja jokases hostellissa jossa pyörähdin, oli aina uutta laiffii ja uusia bileitä. Se mikä reppureissaamisessa on todella oleellista, on hyvä tunnelma hostellissa. Ilman sitä sul tulee olee vaan melko tylsää. Tottakai voit mennä baareihin hölöttää paikallisten kanssa, mut on aina hauskempaa porukalla. Ainakin omasta mielestäni on.
Guatemala on todellakin näkemisen arvoinen, ja JOPA vielä halvempi kuin Meksiko. Turvallisuustilanne ei välttis oo yhtä hyvä, mut jälleen kerran, en tuntenu oloani mitenkään uhatuks missään. En edes paljon huonoa mainetta hautuvassa Guatemala Cityssä. Lonely Planetin mukaan Tikal ja Lago Atitlan on paikkoja joita ei ehdottomasti kannata missata Guatemalassa ja oon täysin samaa mieltä. Atitlanin järvellä oli vaan sinileväkukinnat täydessä vauhdissa joten uiminen oli jätettävä tällä kertaa väliin, mut toisin kuin Floresin hikilaatikossa, Atitlanilla uiminen ei oo täys välttämättömyys.
Atitlanilta matka jatku takasin kohti Meksikon rajaa. Vahoin kanabussei kuudesti kuuden tunnin reissulla järveltä rajalle, ja reissu oli mitä unohtumattomin. Täysis hikibusseis tropiikissa rinkan ja kameralaukun kanssa. Et mahdu istumaan penkeil kunnolla, ja aina joku vauva huutaa just sun niskan takana. Mut ei se mitään, kustannuksellisesti kyyti oli todellakin sen arvoinen koska shuttlepalvelu travel agencyiltä olis maksanu about 270 quetzalia (about 26 egee), ja kanabussit oli yhteensä sellasen neljä euroo. Meksikon puolelta oli mahdollista taas nappaa mukava, ilmastoitu, ajoissa oleva ja toimiva (ihana) meksikolainen bussi, San Cristobal de Las Casas:iin Chiapasin maakunnassa.
San Cristobal on Chiapasin yksi tunnetuimmista nähtävyyksistä joka kuitenkin vielä säilyy rentona reppureissauskohteena ja todella natiivina, eli siis asukkaista inkkareita on joku 98%. JA MAN! parasta vitun grillattua kanaa höysteillä en oo vielä mistään löytäny ennen. About 3 egee tost lautasesta saa mut harkitsemaan paluuta todella tarkkaan! Muuten kylä on snadi, inkkarimainen, viielä (jopa kylmä) mut todellakin hintansa väärti. Sieltä kannattaa käydä tsekkaa noit käsitöit, koska siellä suurin osa niistä duunataan.
Suuntasin San Cristobalista Puerto Escondidoon kaverin synttäreitä viettämään (+ se oli vähän kuin reunion meille vaihdossa olleille). Puertos tuli sit vedettyy pahimmat jurrit koko puolen vuoden aikana. Kolmen paukun jälkeen baarissa en muista yhtään mitään loppuillasta, mut mulle kerrottiin, et olin täysis tauluissa lyöny hynttyyt yhteen jonkun transun kanssa ja käyttäytynyt kuulemma täysin ilman mitään kontrollia. Synttäripäivänä mentiin samaan baariin, ja portsari ei meinannu päästää ineen koska olin ollut kuulemma agressiivinen yms. Siin oli vähän eriskummallinen olo kun mitään, EI siis mitään, muistikuvaa koko illasta. Saati siitä, et edes olin siel baarissa.
Par'aikaan viettelen viimesiä hetkiä Cuernavacassa ja oottelen vikoja bileitä alkavaks. Niin se 5kk hurahti, ettei oikein ees ymmärtäny. Suomi ja arkitouhut oottaa, mut Niemelle en kyl TODELLAKAAN haluis palata, mut ei oo vaihtoehtoi mulle tällä kertaa. Ellei joku haluis löytää mulle jotain muuta? Kaiken kaikkiaan on todella haikeeta lähtee (melko selvä juttu) ja oon todella surullinen jättäessäni niin paljon hyvää jengii niin Meksikosta kuin meidän kansainvälisestä ryhmästäkin. Jussi-Meksikoon-blogi sulkeutuu ja on aika suuntaa katseet tulevaisuuteen. Skole pois alta ja reissun päälle uusiks, se on varma! En keksi parempaa tekemistä laiffissa kuin matkustelu, tai ainakin tällä hetkellä se on parasta! Plus, nyt on aika sille kun vielä ei joka paikkaa kolota
Adíos México, hasta cuando vemos de nuevo! Te amo México, y especialmente gente aqui han estado super padres conmigo. Mil Gracias, cuidanse, y nos vemos mas rapido que pueden creer!
Kiitos kaikesta, rakkaudella:
Jussi
maanantai 23. toukokuuta 2011
torstai 5. toukokuuta 2011
Ison miehen bönttö.
Viimesii viedään ja laskuri on käynnissä. Täsmälleen 21 päivää tai kolme viikkoo paluuseen, ja pienesti haikeileva olo on tarttunut mieleen. Ennen sitä, on kuitenkin hetkeks pysähdyttävä ja kerrottava kuuntelevalle kansalle Semana Santa -viikon reissusta Yúcatanille.
Hollantilaisen kämppiksen seuraaks saapu vahvistuksia alankomaiden kuninkaallisesta pilvilinnasta. Palikat oli asetettu ja kolme uljasta soturia seiso dösäasemalla valmiina hyppäämään 24h kestävälle bussimatkalle Mexico citystä Cáncuniin.
Mitä 24h bussissa vois lyhyesti kertoa? Ensimmäiset 8h on ihan ok, koska oot unessa lähes koko tuon ajan. AINOA MIKÄ HÄMMÄSTYTTÄÄ on, että MIKSI dösän täytyy ottaa eka stoppi 01:35 yöllä - just kun oot saanu unen päästä kiinni. Hyvää yötä uudestaan, jos se vaan olis niin helppoo! Seuraavan neljän tunnin aikana luet Lonely Planetin kannesta kanteen ja alat sopeutua vierustoverisi kuorsaukseen. Se alkaa tuntua jopa rauhoittavalta. 12:sta tunnin kohdalla kaivat uudet unipillerit taskusta ja upotat ne Sennheiserin napit syvälle korviin siinä uskossa, että jo miljoona kertaa puhkikulutettu "uusi" kansio, mihin poltit musaa lähtiessä, jaksaa vielä kiinnostaa. Kuuden unihöyrysen ja samojen biisien kelailun jälkeen alat kattelee dupattuja sarjoja bussin telkkarista. Tämän päivän tarjontana on jenkkilän ylpeys tosi-tv saralta. En oo varma, et mikä sen nimi nyt taas oli, mut siinä ne esittää eri kuvakulmista rapujen pyydystämistä Alaskan rannikkovesillä. Olin päästä varpaisiin täydessä euforiassa sitä katsellessani! Ainoo kysymys mikä herää on, et miten kukaan valitsee elämäntyylikseen jääkaapissa ja täydessä eristyksissä asumisen jossain pienessä sukurutsasessa saarikylässä. Mut sit mieleen tulee, et "hetkinen! Mähän oon suomalainen" - matkailu avartaa! Vikat kaks tuntii hypit keskikäytävällä yhteen soittoon koska olet fyysisesti ja henkisesti täysin nollissa! Mikään muu ei pyöri niin paljon mielessä kuin kuuma suihku ja puhtaat lakanat. MUT SIT, oot jo perillä!
Cáncun
Mitä kertois länsirannikon rattokylästä johon +80 seniilit ukot ja 16 kesäset lissut jenkeistä saapuu laumoittain ottamaan maljaa ja nuolemaan sitä toistensa mahoilta täpötäysillä kaduilla. Tosiasiassa, en välittäny Cancunista ollenkaan. Se on aivan liian räikeesti vain turisteille ja heidän rahojen kalastelulle. Klubit on isoja ja hiki ja viina virtaa, mut en tiedä haluutko oikeesti ottaa osaa siihen. Ranta on aivan mitään sanomaton ja hinnat on jälleen kerran katossa.
Siitä syystä paukittiinkin melkoisen nopeesti ulos Cancunista sitä edustavalle Isla Mujeresin saarelle. Täydellinen vastakohta Cancunin rappiotunnelmalle. Löydettiin ittemme vuoden 2007 parhaan hostellitunnelman voittaneesta murjusta joka oli täysin diplominsa arvoinen. Lungia hippi/hipsteri hengailua, ovi suoraan rannalle ja omat riippumatot palmujen alla. Rennosti ottavaa jengii ja hyviä bileitä. Suosittelen lämpimästi! Kohokohtana minulle oli elämäni eka laitesukelluskokemus saaren edustalla oleville riutoille. Ekojen hetkien panikoinnin jälkeen, hiffasin hengitystyylin ja bongattiin mitä upeimpia merikilppareita ja pääsin jopa silittämään yhtä. Frendit vuokras sillä välin golf-auton ja päräytti rundin saaren ympäri pohjosesta-etelään.
Isla Mujeresilla parin lungin päivän hengailtua, oli aika jatkaa matkaa ja paukkia vain muutaman kymmenen kilsan päähän Playa del Carmenille. Oltiin kuultu paljon ristiriitasia kommentteja Playasta, mut oltiin melko vakuuttuneita, et paras bileskene löytyis täältä, ja eihän me väärässä oltu. Calle nr. 12 rantsun päädyssä on yks risteys jonka täyttää jokapuolilta aivokuoreen tykittävä neonvalokonsertti yhdistettynä kylkiluut repivään bassojumppaan. Lyhyesti sanoen, parhaat bileet mitä ollaan Meksikossa vielä koettu! Paikan lisäksi, ajankohta oli täydellinen (Semana Santa on meksikolaisten pääsiäisloma joka kestää viikon) joten paikallisia oli liikkeillä laumoittain, paljon enemmän kuin länkkäreitä. Jos olet etsimässä mestaa mist on iiseintä ikinä narraa 8-10:ejä, ei tarvii ettii enää. Paa mielees Playan partiskene ja pakkaa ne laukut täyteen spärdäreitä!
Kaikesta huolimatta Playa ei muuten oo mitenkään ihmeellinen mesta. Rannat ei oo todellakaan kauneimmat Meksikossa, korallit on enimmäkseen kuollu ja rannat on täynnä kierteleviä myyjiä (kylhän sä tiiät, niitä "FRESH DONUTS!! -tyyppejä"). MUTTA, playa kannattaa pitää tukikohtana mistä tehdä naapurustoon reissuja. Liikenneyhteydet on todella kätevät ja playalle on mukava palata viettämään hostellielämää ja paukkia vasta-hankittujen kavereiden kanssa jumppaamaan t-lattialle.
Aikamme Yucatanilla oli aivan liian lyhyt, ja muita paikkoja ei oikeestaan nähty Tulumin ja Akumalin lisäksi. Tulum on mistä kannattaa ettii niit parhaita rantoja. Ne on kuin elokuvista, lähes täydellisiä siis. Tulum itsessään ei oo mitään kovin erikoista ja enimmäkseen se on rakennettu palveleman aina kasvavaa turisteilua varten.
Akumal on kuuluisa kilppareistaan ja korallireservistään. Käytiin siellä yks päivä hengailemassa (jälleen hirveessä kanuunassa) ja todettiin, että 250 pesoo kilppareiden näkemisestä on vähän turhan paljon krapulaiselle mielelle. Jos oot kuitenkin kiinnostunut vastaavasta, suosittelen! Seuraavaks jotain kuvia matkalta, kovin paljon ei tullu vietettyy aikaa okulaarin takana mutta sitäkin enemmän se kuuluisa bönttö kourassa.
Hollantilaisen kämppiksen seuraaks saapu vahvistuksia alankomaiden kuninkaallisesta pilvilinnasta. Palikat oli asetettu ja kolme uljasta soturia seiso dösäasemalla valmiina hyppäämään 24h kestävälle bussimatkalle Mexico citystä Cáncuniin.
Mitä 24h bussissa vois lyhyesti kertoa? Ensimmäiset 8h on ihan ok, koska oot unessa lähes koko tuon ajan. AINOA MIKÄ HÄMMÄSTYTTÄÄ on, että MIKSI dösän täytyy ottaa eka stoppi 01:35 yöllä - just kun oot saanu unen päästä kiinni. Hyvää yötä uudestaan, jos se vaan olis niin helppoo! Seuraavan neljän tunnin aikana luet Lonely Planetin kannesta kanteen ja alat sopeutua vierustoverisi kuorsaukseen. Se alkaa tuntua jopa rauhoittavalta. 12:sta tunnin kohdalla kaivat uudet unipillerit taskusta ja upotat ne Sennheiserin napit syvälle korviin siinä uskossa, että jo miljoona kertaa puhkikulutettu "uusi" kansio, mihin poltit musaa lähtiessä, jaksaa vielä kiinnostaa. Kuuden unihöyrysen ja samojen biisien kelailun jälkeen alat kattelee dupattuja sarjoja bussin telkkarista. Tämän päivän tarjontana on jenkkilän ylpeys tosi-tv saralta. En oo varma, et mikä sen nimi nyt taas oli, mut siinä ne esittää eri kuvakulmista rapujen pyydystämistä Alaskan rannikkovesillä. Olin päästä varpaisiin täydessä euforiassa sitä katsellessani! Ainoo kysymys mikä herää on, et miten kukaan valitsee elämäntyylikseen jääkaapissa ja täydessä eristyksissä asumisen jossain pienessä sukurutsasessa saarikylässä. Mut sit mieleen tulee, et "hetkinen! Mähän oon suomalainen" - matkailu avartaa! Vikat kaks tuntii hypit keskikäytävällä yhteen soittoon koska olet fyysisesti ja henkisesti täysin nollissa! Mikään muu ei pyöri niin paljon mielessä kuin kuuma suihku ja puhtaat lakanat. MUT SIT, oot jo perillä!
Cáncun
Mitä kertois länsirannikon rattokylästä johon +80 seniilit ukot ja 16 kesäset lissut jenkeistä saapuu laumoittain ottamaan maljaa ja nuolemaan sitä toistensa mahoilta täpötäysillä kaduilla. Tosiasiassa, en välittäny Cancunista ollenkaan. Se on aivan liian räikeesti vain turisteille ja heidän rahojen kalastelulle. Klubit on isoja ja hiki ja viina virtaa, mut en tiedä haluutko oikeesti ottaa osaa siihen. Ranta on aivan mitään sanomaton ja hinnat on jälleen kerran katossa.
Siitä syystä paukittiinkin melkoisen nopeesti ulos Cancunista sitä edustavalle Isla Mujeresin saarelle. Täydellinen vastakohta Cancunin rappiotunnelmalle. Löydettiin ittemme vuoden 2007 parhaan hostellitunnelman voittaneesta murjusta joka oli täysin diplominsa arvoinen. Lungia hippi/hipsteri hengailua, ovi suoraan rannalle ja omat riippumatot palmujen alla. Rennosti ottavaa jengii ja hyviä bileitä. Suosittelen lämpimästi! Kohokohtana minulle oli elämäni eka laitesukelluskokemus saaren edustalla oleville riutoille. Ekojen hetkien panikoinnin jälkeen, hiffasin hengitystyylin ja bongattiin mitä upeimpia merikilppareita ja pääsin jopa silittämään yhtä. Frendit vuokras sillä välin golf-auton ja päräytti rundin saaren ympäri pohjosesta-etelään.
 |
| Rauhas |
Kaikesta huolimatta Playa ei muuten oo mitenkään ihmeellinen mesta. Rannat ei oo todellakaan kauneimmat Meksikossa, korallit on enimmäkseen kuollu ja rannat on täynnä kierteleviä myyjiä (kylhän sä tiiät, niitä "FRESH DONUTS!! -tyyppejä"). MUTTA, playa kannattaa pitää tukikohtana mistä tehdä naapurustoon reissuja. Liikenneyhteydet on todella kätevät ja playalle on mukava palata viettämään hostellielämää ja paukkia vasta-hankittujen kavereiden kanssa jumppaamaan t-lattialle.
Aikamme Yucatanilla oli aivan liian lyhyt, ja muita paikkoja ei oikeestaan nähty Tulumin ja Akumalin lisäksi. Tulum on mistä kannattaa ettii niit parhaita rantoja. Ne on kuin elokuvista, lähes täydellisiä siis. Tulum itsessään ei oo mitään kovin erikoista ja enimmäkseen se on rakennettu palveleman aina kasvavaa turisteilua varten.
Akumal on kuuluisa kilppareistaan ja korallireservistään. Käytiin siellä yks päivä hengailemassa (jälleen hirveessä kanuunassa) ja todettiin, että 250 pesoo kilppareiden näkemisestä on vähän turhan paljon krapulaiselle mielelle. Jos oot kuitenkin kiinnostunut vastaavasta, suosittelen! Seuraavaks jotain kuvia matkalta, kovin paljon ei tullu vietettyy aikaa okulaarin takana mutta sitäkin enemmän se kuuluisa bönttö kourassa.
 |
| Túlum |
 |
| Túlum |
 |
| Tulululuuluuuuluuluuuluuu tulululululum |
 |
| Isla Mujeres |
Yucatan on todellakin tsekkaamisen arvonen ja sinne on huomattavasti helpompi buukkaa reissuja. Jopa Fritidsresor järkkää pakettireissuja ja suoria lentoja H-V:lta vähemmän häsläystä arvostaville. Yucatan ei kuitenkaan ole "oikea" Meksiko monessakaan mielessä, ja joudut suunnistamaan paljon etelämmäksi tai lännemmäkis löytääksesi halvempaa ja "aidompaa" tunnelmaa.
Reissun vika sprintti alkaa lähestyy ja tää on mulle varmaan toiseksi vika päivitys täältä. Elämä Cuernavacassa alkaa olla lopuillaan ja en oo oikeestaan siitä ihan kauhean pahoillaan. On jo siisti päästä vaihtamaan maisemaa, erityisesti nyt kun meidät heitettiin omasta kämpästä pihalle huhtikuun lopuksi. Elän evakossa muiden vaihtareiden nurkissa toistaiseksi aina 7.5 asti kunnes lähen vikalle Belize-Guatemala-Chiapas-Oaxaca kierrokselle.
Laitan siitä vielä tunnelmapalautteet ja kiitän jo alustavasti mielenkiinnostanne reissujurinoitani kohtaan.
Saludos
Jussi
Tilaa:
Kommentit (Atom)